4/2007

Kuva Leena

Hauskaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta

2008

 


 

Vapaala-päivää vietettiin 29.9 Rajatorpan koululla

Vapaalan omakotiyhdistys järjesti historiansa toisen Vapaala-päivän Rajatorpan koululla. Mukana oli Friherrsin VPK, joka demonstroi tulen sammuttamista sammutuspeitteen avulla.

Kotona tosi tilanteessa palaa VPK:laisten mukaan useimmiten televisio, mutta onneksi nyt tulta harjoiteltiin sammuttamaan vain tynnyripalon muodossa.

Paikalla oli paljon pikkuväkeä, joita ihastutti taputeltavaksi tuotu pikkuponi ja Suomen hevonen, jonka selkään rohkeimmat pääsivät kierrokselle. Samalla Rajatorpan koulun piharuoho leikkautui kauramoottorilla kulkevilla menopeleillä. Hyvin tuntui ruoho maistuvan. Sporttiset osallistujat saivat sauvakävelyneuvontaa, jonka siivittämänä olikin hyvä lähteä historialliselle suunnistuskierrokselle Vapaalan maisemissa. Tänä vuonna päivän teemana olikin Vapaalan historia omakotiyhdistyksen 60-vuotisjuhlan kunniaksi.

Maija Saarinen

Historiasuunnistus 2007

Tämän vuoden Vapaala-päi­vän ohjelmaan, mistä toisaalla tässä lehdessä,  kuu­lui myös kylällämme ensimmäisen kerran järjestetty historiasuunnistus.  Reitti kier­si kahdeksan kohdetta etukylän alueella.

Menneinä vuosina kutsuttiin näet kylän sitä osaa, mikä sijoittuu Vanha Hämeenkyläntien ja entisen Talvitien eli nykyisen Kierretien loppuosan väliin, etukyläksi. Kohteet oli valittu niin, että ne kertoivat hiljaisella tavallaan tapahtumista kylämme historiassa.  Rastit olivat tällä kertaa seuraavat:  Kahvila Valkoinen kukko, Kansantupa, Jäntin mökki, palokunnan lava, Elanto, Santun koulu, Vuoriskan kauppa sekä posti.  Jokaisella rastilla oli taulu, missä oli lyhyt selostus kohteesta.

Vapaalapäivän satoa

 
Kierroksen tehneiden antama palaute oli myönteistä.  Oli kuulemma opittu uusia asioita kylämme menneisyydestä. Radan oli suunnitellut Pertti Louhula. Tapahtuma oli uusi, eivätkä kyläläiset olleet ehkä osanneet varautua tällaiseen. Ilmeisesti siksi vain kymmenen henkilöä kiersi kartan kanssa etsimässä rastit. Osallistuneiden kesken oli luvattu arpoa palkintoja ja niitä riittikin kaikille osanottajille.  Palkinnot arvottiin Vapaala-päivän tapahtumien päättymisen jälkeen. Onnettarena toimi Pirjo louhula.

Palkinnot jakaantuivat seuraavasti:  Fleece hupparin voitti Pentti Selänne. Digitaalisen sisä/ulkolämpömittarin voittivat Visa Suonpää, Arja Liski, Kari Greus, Helge Gönfors sekä Lasse Lehtipalo.  Talvilippiksen saivat Eelis Mäkinen ja Nina Rantala. Muut osallistujat voittivat avaimenperän.  Voittajille on ilmoitettu asiasta ja kaikki ovat noutaneet palkintonsa. Ne oli Jari Mäkinen hankkinut Teboililta, mistä hänelle ja yritykselle lämmin kiitos. Onnittelemme voittajia!

Pertti Louhula

Raskaiden ajoneuvojen pysäköintialue Vapaalaan?

Pitkään kylässä asuneet muistanevat kaupungin varikkoalueen, joka sijaitsi Vanhan Hämeenkyläntien varrella vastapäätä nykyistä matonpesupaikkaa. Varikko siirrettiin sittemmin Martinlaaksoon lähelle Kehä III:a ja entinen varikkoalue on ollut käyttämättömänä. Tämän vuoden syksyllä omakotiyhdistykseen otettiin kyläläisten taholta yhteyttä, koska alueelle suunniteltiin raskaiden ajoneuvojen pysäköintialuetta ja sitä koskeva valitusaika oli parhaillaan menossa. Omakotiyhdistyksen hallitus perehtyi suunnitelmaan ja jätti siitä muistutuksen kaupungille. Hallitus suhtautui asiaan kielteisesti ja perusteli kantaansa seuraavilla näkökohdilla:

  Vapaalassa ei ole ilmennyt merkittävää tarvetta paikoitusalueen rakentamiseen, vaan alueella toimivat kuljetusyritykset ilmeisesti pystyvät säilyttämään ajoneuvonsa omalla tontillaan

– suunnittelun kohteena oleva Lp-tontti sijaitsee notkelmassa, jonka pohjalla on paksu savikerros. Raskas liikenne voi aiheuttaa vaurioita lähellä oleville asuinrakennuksille

– moottoreiden käynnistyslämmitys aiheuttaa terveydellistä haittaa, pakokaasuja ja melua,

– paikoitusalue lisäisi raskaiden ajoneuvojen liikennettä Vapaalan halki, mikä tuottaisi ongelmia kaikille Vapaalan asukkaille, mutta erityisesti Vanhaa Hämeenkyläntietä käyttäville koululaisille.

Suunnitelmaan sisältyi myös ehdotus jätteiden keräyspisteen sijoittamisesta alueelle, mutta tästä ei ollut tarkempaa selvitystä. Hallitus arvioi, että keräyspiste olisi liian etäällä Vapaalan asukkaiden normaaleista kulkureiteistä ja palvelisi siten vain pientä osaa väestöstä. Muistutus on luettavissa kokonaisuudessaan omakotiyhdistyksen verkkosivuilla

Liisa Rajamäki

Herastuomarin talossa

Vuolutien alkupäässä, eli entisen Pitkätien numerossa 54 sijaitsee muurari Holger Palosen juhannukseksi 1945 valmistunut talo.  Paikan Paloset olivat hankkineet jo 1936, mutta sodan ja tarvikepulan johdosta talo, jota heti oli aloitettu suunnittelemaan,  valmistui vasta  vuosien kuluttua.  Siihen asti perhe asui vuokralla aluksi kesän 1940 Antikaisen yläkerrassa lähes vastapäätä omaa tonttiaan. Täältä he pääsivät muuttamaan aivan naapuriin Annelin isovanhempien Georg ja Marta Vikströmin pihamökkiin. Friherrsiin Paloset muuttivat Helsingistä Liisankadulta.

Annel ”Nanne” Heinonen asuu nyt tässä vanhassa kotitalossaan miehensä Pekka Heinosen kanssa.  Koska tontti on iso, on sille  Vuolutien laitaan rakennettu kodit myös heidän lapsilleen, joilla puolestaan on yhteensä neljä lasta.  Lastenlapsilla on näin todella lyhyt matka mummolaan.

Kylän koulu toimi Antikaisella vuosina 1945 – 1947.  Annel ei kuitenkaan päässyt käymään koulua naapurissa.  Siihen hän oli liian nuori.  Myöhemmin hän kävi Hämeenkylän ruotsalaista koulua ja kulki siis aina muihin koululaisiin nähden vastakkaiseen suuntaan.  Lapsuus oli onnellista aikaa.  Kesät olivat lämpimiä ja metsä seikkailua varten oli lähellä.  Ennen Kansantuvan rakentamista  samalla paikalla pidettiin kesäleiriä.  Se oli eräänlaista sen aikaista puistotätitoimintaa.  Vetäjänä siellä oli Reino ”Santtu” Sandell, josta lapset pitivät kovasti ja joka keksi aina jotain jännää puuhaa.  Paikalla oli myös soppatykki, joten lapsilla oli mahdollisuus ruokailuunkin.  Toiminnan kustansi ilmeisesti Helsingin maalaiskunta.  Tuolloin kylällä toimi myös poliittisia nuorisojärjestyjä.  Aatteista ja vähän vanhempienkin mielipiteistä välittämättä mentiin mukaan joukkoon, missä oli hyviä kavereita.  Annel on myös käynyt kylällä toiminutta Karjalaisen pyhäkoulua sekä osallistunut tyttökerhoon.

Toisensa Heinoset tapasivat Riihimäellä, missä Pekan isovanhemmat asuivat.  Annelin sisar oli silloin näyttelijänä Riihimäen teatterissa.  Pekan piti lähteä tanssimaan, mutta hän päätyikin teatterin karonkkaan, jossa sitten tavattiin.  siitä pitäen onnellista yhteistä taivalta on jatkunut vuosikymmeniä.

Pekka on urheilumiehiä.  Hänen lajinsa on ollut uimahyppy.  Harrastua alkoi jo nuorena vuonna 1953.  Aktiivisena se jatkui muutaman vuoden taukoa lukuun ottamatta vuoteen 1977.  Väliin mahtuu monenlaisia koitoksia.  Vuonna 1960 hän osallistui Rooman olympialaisiin.  Haastattelua edeltävänä päivänä Pekka oli ollut mukana Finlandia-talossa Suomen Olympiakomitean 100-vuotisjuhlassa.  Vaikka Roomasta ei tullutkaan mitalia,  on Pekalla taskussaan lukuisia merkittäviä saavutuksia.  Suomen ja pohjoismaiden mestaruuksia hänellä on useita.

Pekka on koulutukseltaan liikunnanohjaaja.  Ura Vantaan kaupungin palveluksessa alkoi vuonna 1968, kun hän toimi Friherrsin urheilukentän hoitajana.  Vantaan palveluksessa hän oli 35 vuotta.  Hän vastasi kaikista kaupungin länsiosan liikuntapaikoista ja ulkoilualueista.  Apunaan hänellä oli 15 vakinaista ja huippuaikoina toinen mokoma tilapäisiä työntekijöitä.

Ensimmäisellä matkalla Friherrsiin Pekasta tuntui, että kylä on jossain periferiassa. Hänhän oli koko ikänsä asunut Helsingissä, mitä nyt lomiaan viettänyt maalla Janakkalassa tai Riihimäellä.  Heinoset ovat kuitenkin viihtyneet hyvin Vapaalassa, mutta nyt tuntuu siltä, että kylä ei ole enää entisensä.  Tilaa puuttuu.  Vaikka tonteilla oli ennen paljon puita, ne eivät kuitenkaan rajoittaneet väljyyden tunnetta. Kotitaloa Heinoset ovat hoitaneet itse, mutta nyt vuosien karttuessa tuntuu välillä, että jonkinlainen kylätalkkari olisi hyvä olla olemassa.  Toki heillä on perhepiirissä kasvamassa apua.  Niinpä syksyllä yksi lapsenlapsista 14 vuotias nuorukainen kävi puhdistamassa räystäskourut pudonneista lehdistä.

Heinosella pidetään tiukasti kiinni traditioista.  Niinpä itsenäisyyspäivän kynttilä sytytetään kello 18.  Runebergin päivänä pöydässä on Runebergin torttuja ja laskiaisena on itse leivottuja laskiaispullia.  Silloin syödään aina myös hernekeittoa punssin keralla.

Joulu on Heinosella ollut aina hyvin perhekeskeinen juhla.  Ennen heidän pitkän pöytänsä ääreen kokoontuivat aina lasten lisäksi Annelin vanhemmat ja Pekan äiti sekä myös heidän sisaruksiaan.  Nytkin heitä on joulupöydässä kymmenen henkeä.  Annel, Pekka, lapset puolisoineen sekä lastenlapset.  Tällainen on varmasti mukava tapahtuma.  Kaikillehan ei meidän kylässämme ole siihen mahdollisuuksia.

Aikaisemmin on tässä lehdessä kirjoitettu Torsten Waseliuksesta, joka aikanaan toimi vuosikausia joulupukkina  kylällämme.  Muurari   Lempelto oli myös tällainen joulupukki.  Hän jopa vei köyhempiin paikkoihin lapsille itse tekemiään leluja joululahjoiksi.  Lasse Vesanen  oli Palosella joulupukkina useana vuonna, kunnes sitten kerran kävi niin, että Vesanen oli ottanut liikaa ”neuvoa antavia” ja siksi hänen vaimonsa päätti hoitaa pukin viran.  Mutta joulupuilla olikin naisen ääni.  Eihän se käynyt päinsä ja niinpä Nanne menetti sillä kerralla uskonsa joulupukkiin.

Heinoset ovat omakotiyhdistyksen jäseniä.  Annelin isä Holger Palonen toimi pitkään yhdistyksen johtokunnan sihteerinä.    

Hän oli muutenkin aktiivinen henkilö  yhteisten asioiden hoitajana.  Hän oli useita kausia kunnanvaltuuston jäsenenä.  Hänet valittiin myös lautamieheksi, mistä toimesta hän sai herastuomarin arvonimen.  Mainittakoon vielä, että hän oli myös pitkään kunnan taksoituslautakunnan jäsenenä.  Kaiken kaikkiaan hän oli aikanaan todella hyvin näkyvä toimija kylässämme.  Eläkkeelle hän jäi kunnan asiamiehen virasta,  jota sitäkin tehtävää hän oli hoitanut kauan.

Viivyin Heinosten luona pitkän tovin, koska keskustelu heidän kanssaan oli kaiken aikaa vilkasta ja mielenkiintoista.  Sen aikana alkutalven vesisade oli muuttunut lumisateeksi ja kylä oli verhoutunut kauniiseen valkoiseen vaippaan, mikä tosin ei vielä jäänyt pysyväksi.  Toivotamme Heinosille kaikkea hyvää edelleenkin.

Pertti Louhula

Vapaalan teiden suolaaminen

Marras-joulukuun vaihteessa, kun aamuisin oli pientä pakkasta, Vapaalan teillä vallitsi suojasää ja ne kiilsivät märkinä, mikä herätti kysymyksiä liiallisesta suolaamisesta. Kylältä tulleen yhteydenoton perusteella yhdistys lähti selvittämään kaupungin toimintatapoja suolauksen suhteen. Sähköpostilla lähetettyyn kyselyyn vastasi ylitiemestari Erkki Tammisto. Hänen vastauksensa oli niin perusteellinen, että päätimme julkaista sen tiedoksi kaikille vapaalalaisille:

Vapaalantie ja Vanha Hämeenkyläntie kuuluvat kunnossapidossa kakkosluokkaan (jaettu kolmeen 1.lk n. 20%, 2lk n. 30% ja 3lk n.50% hoidettavasta katuverkosta). Näillä teillä on joukkoliikennettä ja linja-autot ovat hyvin herkkiä liukkaudelle.

Tiet suolataan kun keli muuttuu jäiseksi. Kelinmuutoksesta saamme tiedon kelikeskuksesta ja tilannearvion jälkeen vuorossa oleva työnjohto päättää toimenpiteistä. Muu alueen tieverkko hoidetaan pestyllä hiekalla, jossa on sekoitettuna suolaa n. 2% jäätymisen estämiseksi. Pakkaskaudella ei käytetä suolaa, vaan silloin nämäkin tiet hoidetaan hiekoittamalla.

Suolauskertojen määrä on vaikea ennakoida, koska kertojen ja suolan määrä riippuu tietysti säätilasta. Pitkäaikaiset keskiarvot luokkaa n. 20 kertaa / talvikausi. Suolauslaitteemme ovat alan uusimpia laitteita ja suolan kostutuksen ansiosta saamme liukkauden torjuttua optimaalisen pienillä suolamäärillä.

Liisa Rajamäki

Rajatorpan koulun uuden rehtorin Helene Luostarisen haastattelu

Rajatorpan koulu täyttää 60-vuotta syksyllä 2008. Koulutoiminta alkoi kuitenkin jo kylän omakotitaloissa v. 1945. Koulussa on ollut aina hyvin pitkiä työsuhteita niin henkilökunnalla kuin myös rehtoreilla. Koulun aloittaessa 1948 johtajana toimi Esteri Niemi vuoteen 1954.

Kauko E. Waris tuli hänen jälkeensä rehtoriksi v.1955 ja jäi eläkkeelle tammikuussa 1988, jolloin rehtorina aloitti Arto Hämäläinen ja toimi tehtävässä elokuuhun 2007 saakka, jolloin jäi eläkkeelle.Rajatorpan koulun uutena rehtorina on aloittanut tämän lukuvuoden alusta 1.8.2007 alkaen Helene Luostarinen. Rehtoriaikaa kylämme koulussa on kulunut jo muutama kuukausi, joten tutustutaanpa häneen vähän tarkemmin. Hän siirtyi Rajatorppaan Savonlinnasta.

Syntymäpaikkasi?  Olen käynyt syntymässä Porissa, mutta oitis muuttanut elämään pikkulapsen elämää Rovaniemelle.

Opiskelusi? Olen tehnyt luokanopettajatutkintoni Savonlinnassa 1977, KM-tutkintoni Joensuun yliopistossa ja oppilaitosjohdon erikoistumisopinnot Helsingin yliopistossa. Opiskelen mielelläni.

Työurasi? Olen opettanut 1-6-luokkalaisa lapsia suurimman osan työurastani Savonlinnan kaupungin kouluissa ja Normaalikoulussa.  Opettajana olen ollut myös viisi vuotta  Kuopiossa ja pari vuotta Rantasalmella.  Rehtorina olen ollut pian 12 vuotta, ensin Nojanmaan koululla ja sitten Kellarpellon koululla Savonlinnassa.

Perhesuhteesi? Mieheni Ilpon kanssa olen jakanut elämäni viimeiset 33 vuotta. Aikuisista lapsistamme nuorin asuu perheensä kanssa Savonlinnassa, keskimmäinen Yhdysvalloissa ja vanhin Helsingissä. Perheeni on suuri, lapsenlapsiakin jo kuusi

Mikä sai sinut aikanaan ryhtymään ensin opettajaksi ja myöhemmin rehtoriksi? Minulla on ollut monia viisaita opettajia elämäni aikana ja var­masti hyvistä oppimiskokemuksista sain kimmokkeen opiskella opettajaksi.

Rehtoriopintoihin ryhdyin silloisen kouluni, Nojanmaan koulun, hyvän rehtorin kannustamana. Rehtorin työ on ollut minusta aina kiinnostavaa.

Miksi kiinnostuit Vantaasta ja Rajatorpan koulusta? Ilpo-mieheni on ollut useita vuosia pääkaupunkiseudulla työssä ja tämän vuoden  tammikuussa päätin hakeutua rehtoriksi Vantaalle. Kävin ennen viranhakuani eräänä viikonloppuna katsomassa tätä aluetta, kävelin koulun pihalla ja ympäristössä ja ihastuin ikihyviksi. Tämä koulu eri aikojen rakennuksineen ja päiväkotineen turvallisessa, puistomaisessa ympäristössä viehätti minua kovasti. Samoin tiedot, joita olin saanut koulun kotisivujen kautta vakuuttivat, että tämä on koulu, jossa haluaisin tehdä työtä. Tämähän on todella "meidän kylän koulu". Hain Rajatorpan koulun rehtorin virkaa ja tulin valituksi tehtävään.

Onko vantaalainen koulutyö jotenkin erilaista verrattuna savonlinnalaiseen työskentelyyn? Työ sinänsä on samanlaista, rehtorin työ on paljolti ihmisten johtamista. Käytänteitä ja hyviä toimintamalleja on täällä ollut runsaasti, joten niitä olen seuraillut ja niihin tutustunut. Henkilöstö on taitavaa ja ammattinsa osaavaa, joten työt ovat alkaneet juohevasti ja tukea olen saanut kaikilta.  Työtä helpottaa se, että Vantaa on jaettu alueisiin, joilla on oma aluerehtori ja noin 8 koulua. Se on niinkuin pieni kaupunki konsanaan. Vantaan kaupungin organisaation hanskaaminen on sitten jo vähän vaikeampi juttu, mutta olen ahkera kysyjä, joten kyllä sekin vähitellen alkaa selvitä.

Onko koulutyö pääkaupunkiseudulla haasteellisempaa kuin Savonlinnassa? Tässä Länsi-Vantaan Rajatorpan koulussa työ on haasteellista samalla tavalla kuin työ lasten kanssa yleensä on. Täällä on samalla tavalla erilaisia perheitä kuin Savonlinnassakin, joten en näe tässä siltä osin mitään eroa.  Pienessä kaupungissa , Savonlinnassa, kuten varmaankin muissakin pikkukunnissa, rehtorit ovat enemmän mukana valmistelemassa erilaisia hankkeita, kuten vaikkapa kouluverkkohanketta tai päivähoidon ja sivistystoimen yhdistämistä. Sellainen valmistelutyö kokouksineen tuo paljon haastetta, joka suuressa kunnassa jakaantuu useammille.

Mikä on visiosi Rajatorpan koulun tulevaisuudesta ja tehtävästä?

Rajatorpan koulu täyttää ensi vuonna 60 vuotta ja täyttää paikkansa hienosti vantaalaisena perusopetuksen kouluna. Olen ollut tämän koulun rehtorina vasta neljä kuukautta, joten suurten visioiden luominen on vielä ennenaikaista. 

Minun on ensin oltava herkkä kuulemaan, katsomaan ja  muutoin havainnoimaan Rajatorpan koulun elämää ja sitten myöhemmin alkaa katsoa vähän kauemmaksi yhdessä koko henkilöstön kanssa. Näen koulun tehtävän jatkossakin niin, että täällä turvallisessa ja kannustavassa yhteisössä lapsella on mahdollisuus monipuoliseen kasvuun, oppimiseen ja terveen itsetunnon kehittymiseen.

Mitä vahvuuksia Rajatorpan koululla on? Rajatorpan koulun vahvuus on ammattitaitoinen henkilöstö tekemässä työtä Rajatorpan ja Variston lasten hyväksi.  Perheiden mukana olo lasten kasvussa ja oppimisessa on ehdottoman tärkeää. Tämä kolminaisuus  koululainen, koti ja koulu on kuin kolmijalkainen jakkara, joka keikahtaa, jos yksi jalka pettää. Yhdessä, toisiamme arvostaen Rajatorpassa saadaan paljon aikaan.

Mikä huolestuttaa sinua eniten opetus- ja kasvatustyössä tällä hetkellä?

Minua huolestuttaa vähentyneet mahdollisuudet  hyvään vuorovaikutukseen ja toistemme kohtaamiseen. Ihmisenä oleminen toiselle ihmiselle, isolle tai pienelle on vähentynyt.  Kohtaaminen vaatii resursseja.

Mihin asioihin opetus- ja kasvatustyössä pitäisi kiinnittää huomiota?

Edellisessä vastauksessani on vastausta tähän. Tarvitsemme yhteistä keskustelua pienemmissä ryhmissä niin, että jokaiselle on aikaa tarpeeksi. Yhteistyö eri tahojen kanssa lapsen asiassa on tärkeää, jotta saadaan lapselle turvallisia jatkumoita oppimisen polulla.

Miten työskentelysi on lähtenyt käyntiin Rajatorpassa?

Olen saanut valtavan määrän uusia, hyviä työkavereita ja oppinut tuntemaan lapsia ja heidän perheitäänkin jonkin verran. Olen saanut koko ajan  hyvää tukea ympäriltäni ja aina olen voinut kysyä asioita, jotka ovat askarruttaneet. Viihdyn täällä hyvin. Kysymys kannattaisi esittää työkavereillenikin ja perheille.

Mitä haluaisit sanoa tämän lyhyen kokemuksen perusteella alueemme lapsille ja kodeille?

Pidetään yhteyttä! Se tarkoittaa  lasten ja kotien kohdalla aitoa, avointa keskustelua, kysymyksiä ja pohdintoja.  Se vie eteenpäin. Yhdessä voimme enemmän.

Minkälaisia 60-vuotisjuhlia koulu tulee viettämään? Olemme heti vuoden vaihteen jälkeen aloittamassa juhlavuoden suunnittelun.  Juhlavuoden tähtihetket sijoittuvat syksyyn ja tiedän ideoita olevan jo paljon sekä lapsilla että aikuisilla.

Mitä lähestyvä joulu merkitsee sinulle ja  kuinka aiot sitä viettää?

Minun jouluuni kuuluu monimuotoisia asioita. Vanhojen perinteiden ylläpitäminen uusilla maustettuina on ollut viisas valinta, kun lähipiirissä on hyvin eri-ikäisiä ja erilaisia rakkaita. Joulussani on iloa, ääntä, väkeä, yhdessäoloa ja paljon laulua. Joulua emme vietä aina samassa paikassa ja samalla tavalla, mutta hiljentyminen ja oma rauhaantuminen siihen kuuluu ja on välttämätöntäkin. Tänä jouluna  olemme Ilpon kanssa Savonlinnassa, jossa kotimme vielä on ja mukana on rakkaitani, joiden ikä vaihtelee 4 kuukaudesta 83 vuoteen.

Toivotan kaikille hyvää joulun odotuksen aikaa!

Haastattelu: Arto Hämäläinen

Mestarin maalaus on valmis

Vuosina 1957 - 1959 maalarimestari Kauko Kormu piti automaalaamoa Louhula autotallissa silloisella Käkitiellä.  Monien tavallisten autojen joukossa oli muutama harvinaisuuskin. 

Louhulan tallissa maalattiin näet neljä Eläintarhan ajoihin osallistunutta kilpa-autoa., kuten tämä kuvan Ferrarikin. Kaksi niistä oli sinivalkoisia midget-luokan autoja ja kaksi tällaisiä kai lähinnä matkailululuokan autoja. Kuvan otti Erkki Kumpula ja se on todennäköisesti vuodelta 1958. Auto oli muistini mukaan ruotsalaisessa omistuksessa.  En kuitenkaan ole varma siitä, mihin luokkaan se kuului ja kuka sitä ajoi Eläintarhassa. Tuona vuonna matkailuautojen luokan alle 2 litraa voitti ruotsalainen C. G. Hammarlund.  Yli 2 litran luokan voitti puolestaan suomalainen Curt Lincoln.  Oliko Lincolnilla käytössään laina-auto?   Olisi mukavaa, jos joku lehtemme lukijoista tietäisi, kenen auto numero neljä oli ja miten se menestyi?  Voisimme julkaista tiedon tulevissa lehdissämme.

 Pertti Louhula

 

 

Vapaalan Omakotiyhdistys ry. (http://www.kolumbus.fi/vapaalan.oky) Van­taan Omakotiyhdistysten Keskusjärjestön ja Suomen Omakotiliitonjäsen

HALLITUS 2007

Puheenjoht.

Liisa Rajamäki 040-7794192

Jäsen

Jukka Hirvikallio 0400-704631

Sihteeri

Maija Saarinen 040-7085653

Jäsen

Markku Saarinen 050-3410781

Jäsen

Eija Grönfors 8555288

Jäsen

Jari Mäkinen 040-5119074

Lehti/kotisivu

Kalevi Karling 0500 455755

Jäsen

Riitta Salminen 050-5636271

Varapuh. joht.

Rauno Leppänen 8543484

Jäsen

Arto Hämäläinen 045-1239647

Rahat, lehti

Pertti Louhula 8555483

 

 

Voit liittyä yhdistyksen jäseneksi joko Suomen Omakotiliiton verkko­sivuilla osoitteessa https://www.omakotiliitto.fi/jasenhakemus.aspx tai ottamalla yhteyttä yhdistyksen rahastonhoitajaan.

Tiedotettamme ovat taloudellisesti tukeneet ja vapaalalaisia palvelevat:

FYSIOTERAPIA KOLEHMAINEN KY. Vapaalantie 2 A 14,
puh. 855 5482

HAMMASLÄÄKÄRIT KATI NYLUND JA TIMO KAITEMO. Nuijakuja 6 A. Ajanvaraus puh. 853 4334. Runsaasti iltaaikoja.

PARTURI ADAM. Nuijatie 12, puh. 855 5767

YKKÖSURHEILU OY. Rajatorppa, Vapaalantie 2, puh. 855 5872.

Arkkitehtiapua läheltä!
ARKKITEHTUURITOIMISTO KIRSTI JA MARKKU KLAMI
Kirveskuja 11, p. 8544 944.

LET´S GO CENTER, Nuijatie 2, puh. 853 1639, http://www.letsgocenter.fi/

FRIHERRSIN VPK ry. Palokuntatoimintaa jo vuodesta 1938.

Suoritamme puunkaatoa sekä sadevesikourujen puhdistuksia pientä korvausta vastaan. Tuotto menee nuoriso-toimintamme hyväksi. Tilaa ilmainen arviokäynti numerosta: 040-7745511 Mika Malmström tai 0400-600766 Tomi Wirtanen tai sähköpostilla tomi.wirtanen@rescue.fi

HÄMEENKYLÄN SEURAKUNNAN jumalanpalvelus sunnuntaisin kirkossa Auratie 3 klo 10. Seurakunnan toiminnasta viikoittain Vantaan La­uri lehdessä.

KYLÄLÄINEN, KÄYTÄ OMIA LÄHIPALVELUJA!

Kyläkuulumisten ilmoitushinnat 2008:

Koko sivu 17 x 11,5 cm, 150 €. Puoli sivua 8 x 11,5 cm, 90 €.

Kolmannes sivua 5 x 11,5 cm, 50 €. Rivi-ilmoitus, korkeintaan kolme riviä 30 €

Koonnut: Kalevi Karling               ISSN 0786454X