3/2007

Koko perheen asukastapahtuma Rajatorpan koululla

Rajatorpan koululla on luvassa harvinaista ja hauskaa viikonloppuohjemaa ko!ko perheelle 29.9 lauantaina klo 11-14.00.

Tervetuloa

 

 
Vapaalaa Porakujalta, kuva Leena   

 

 Koko perheen asukastapahtuma

               

Sellofanit                                                            Palokunta

 

Taimimaan puutarhurin vinkit                               Lapsille ratsastusta 

                   

 

Friherrsin kyläkirjan kirjoitustyö käynnistynyt

Vapaalan Omakotiyhdistyksen hallitus on pitkään suunnitellut historiikin kirjoittamista, mikä olisi jo hyvin tarpeellista, onhan alueen rakennustoiminnan aloittamisesta kulunut 70 vuotta ja yhdistyskin on ehtinyt 60 vuoden ikään. Pohdiskelut johtivat kuitenkin siihen tulokseen, että tasokkaan julkaisun aikaansaaminen ei onnistu hallituksen omin voimin, vaan työhön tarvitaan ammattitaitoinen historiankirjoittaja. Apua saatiinkin läheltä: FM Jukka Hako, joka on pitkään julkaissut Vantaan historiaan liittyviä julkaisuja, oli halukas ottamaan kirjoitustehtävän. Yhdistyksen hallitus on nyt solminut julkaisusopimuksen Jukka ja Senja Hakon omistaman Kellastupa Oy:n kanssa ja kyläkirjan on määrä ilmestyä 30.11.2008 mennessä.

Tähän mennessä on julkaistu muutamia Vapaalaa koskevia tai sitä sivuavia historiikkeja. Tärkein niistä on vuonna 1988 ilmestynyt Friherrsin sosiaalidemokraatit ry:n opintokerhon kokoama julkaisu ”Friherrs: työväen työllä korvesta kaupunginosaksi”, jonka toimittivat Jukka ja Senja Hako. Rajatorpan vaiheista on vuonna 1990 julkaistu ”Mansikkapaikka eli Rajatorppa” ja vuonna 1998 Rajatorpan koulun 50-vuotishistoriikki ”Rajatorpan koulu 1948 – 1998”.

Suunnitellussa kyläkirjassa kuvataan Vapaalan eli Friherrsin vaiheet mahdollisimman laajasti. Mukaan tulee sekä varsinainen historia että kylän julkiset ja yksityiset palvelut, järjestö- ja poliittinen toiminta eri aikoina, haastatteluja ja muistelmia tunnetuista ”frisulaisista”. Eri aikojen kyläläisten muistot tulevat mukaan erityisesti Kyläkuulumisissa julkaistujen haastattelujen kautta. Kaiken kaikkiaan: tavoitteena on kirja, jonka hankinta on itsestäänselvyys kaikille kyläläisille.

Monipuolisen ja mielenkiintoisen kirjan aikaansaamiseksi tarvitaan myös kyläläisten panosta. Kirjoittaja ja omakotiyhdistyksen nimeämä toimituskunta ottavat mielellään vastaan kaikkea kyläläisten toimittamaa aineistoa, mutta erityisesti teokseen tarvitaan valokuvia havainnollistamaan kylän vaiheita.

Omakotiyhdistys järjestääkin ensi keväänä vanhojen valokuvien keruun, mistä Kyläkuulumisissa kirjoitetaan yksityiskohtaisesti myöhemmin, mutta toivottavaa on, että kyläläiset jo nyt alkavat etsiä kylään liittyviä valokuvia.

Friherrsin kyläkirja – kylän yhteinen asia!

Liisa Rajamäki

 

Raakel Peltonen, ”vanhin frisulainen”

Raakel Peltonen muutti vanhempiensa mukana kolmen kuukauden ikäisenä vauvana vuonna 1936 Pitäjänmäeltä Friherrsiin. Ruokosia ennen kylään oli asettunut vain Jäntin perhe. Koska heitä ei enää ole eikä Raakelin vanhempiakaan, on Raakel näin katsottuna kylän vanhin asukas, vaikkei iältään olekaan vanhin. Kylässämme on toki ihmisiä, jotka ovat asuneet täällä häntä kauemmin, sillä Raakelilla on välillä peräti seitsemän vuoden katko täällä asumisessa. Sen ajan hän oli siirtolaisena Australiassa. Raakelin hyvä naapuri Birger Brofeldt on yksi näistä pitkään Friherrsissä asuneista.

Raakelin isä Ville oli kotoisin Saarijärveltä, jossa heillä oli varsin iso tila. Isän sisaret lähtivät 1900-luvun alussa Amerikkaan. Isä lähti Kotkan satamaan töihin ja tila jäi veljelle, joka myöhemmin menetti sen. Kotkasta isä siirtyi töihin Helsingin satamaan. Hän työskentelikin ahtaajana 40 vuotta kohoten ´prikkamieheksi´. Kylällä hänet tunnettiin liikanimellä sika-Ville.

Aleksandra äiti, jota kyläläiset kutsuivat Santraksi, oli nuorempana merillä messityttönä. Tuo aika tarjosi merimiehille mahdollisuuden tehdä pientä bisnestä. Säästäväiselle Santralle sieltä kertyi alkupääomaa, jolla hän myöhemmin perusti pienen pesulan Helsingin Katajanokalle. Niinpä äiti oli hän, joka osti Ruokosille varsin suuren tontin, tai oikeastaan useamman tontin Friherrsistä Pitkätien varrelta. Osa alueesta oli lähes suota, mutta se raivattiin pelloksi. Tällä pellolla kasvatettiin ravintoa paitsi perheelle myös kotieläimille. Ruokosilla oli navetassa, mikä sijaitsi tontin Pitkätien eli nykyisen Höylätien Rajatorpan puoleisella osalla, lehmä, lampaita ja sika sekä kanoja.

Kylämme olemassaolon alkuvuosina, sotavuosina ja vielä sen jälkeen aina 1950-luvulle asti oli monella muullakin kotieläimiä. Lehmä oli kuitenkin harvinainen. Rajatorpassa niitä toki oli useita. Monet muutkin saivat Villen lisäksi nimeensä lisukkeen, mikä viittasi kotieläinten pitämiseen. Kylältä löytyi esimerkiksi kana-Aino ja muna-Nyqvist.

Hauska tapaus nyt näin vuosikymmeniä myöhemmin, mutta aikanaan vakava paikka, oli kerran pulavuosina, kansanhuollon tarkastaja tuli katsomaan ovatko Ruokoset ilmoittaneet oikein kotieläintensä määrän.

 

 

Lampaiden osalta Ruokoset olivat ilmoittaneet yhden pässin, mutta unohtaneet ilmoittaa kahdeksan lammasta. Tarkastajan tullessa lampaat vietiin navettaan ja pieni Raakel komennettiin sinne leipäpussin kanssa pitämään ne hiljaisina. Hommahan ei olisi onnistunut, mutta kanalaumaansa vartioiva vihainen kukko oli navetan edessä ja hyökkäili tarkastajan kimppuun ajaen tämän pois. Eipä tuollaiset tarkastukset muutenkaan aina olleet kovin tiukkoja. Kerrotaan erään kyläläisen, joka oli tullut uskoon, ilmoittaneen kansanhuollolle ottaneensa sian. Kukaan ei kuitenkaan viitsinyt tulla sitä katsomaan. Eivät kai uskoneet koko juttua.

Ruokoset rakensivat ensin saunan, jossa asuivat talon rakentamisen ajan. Koska alkuvuosia kaikilla kyläläisillä ei ollut saunaa, mutta Ruokosilla oli, tarjosi Santra saunaa monille naapureilleen pientä maksua vastaan. Ruokosten talo paloi muutaman vuoden kuluttua. Navetalta tullut äiti ehti onneksi pelastamaan lapset viime hetkellä. Uusi talo rakennettiin entisen paikalle. Rakentamisen ajan Ruokoset asuivat Sandellin kanalassa. Sandellit olivat jo aiemmin luopuneet kanojen pitämisestä.

Raakelin lapsuuden ystäviä olivat Silanderin Pirkko ja Tarsan pojat, joiden kanssa leikittiin kaikenlaisia kivoja leikkejä. Lajiteltiin esimerkiksi sammakoita, joita pyydystettiin Ruokosen tontin halki kulkeneesta ojasta. Pirkon kanssa tehtiin muutenkin paljon kepposia. Kerran löydettiin purkki vaalean sinistä maalia, mutta ei ollut pensseliä. Isän partasuti kelpasi siihen, mutta sitähän ei enää saanutkaan puhtaaksi. Niinpä se haudattiin maahan. Kyllä isä etsi partasutiaan, kun hän tarvitsi sitä seuraavan kerran, mutta eihän sitä kaikesta metelistä huolimatta löytynyt. Kerran he keksivät tervata navetan katon. Pirkko ehdotti, että katto pitää tervaamisen jälkeen hiekoittaa. Niin tehtiin. Homman jälkeen tuli pulmaksi se, ettei terva lähtenyt millään käsistä eikä jaloista eikä muualtakaan minne sitä oli levinnyt.

Koulun Raakel aloitti Hämeenkylässä. Yläluokat hän kävi ensin Antikaisella ja sitten yhden vuoden Kansantuvalla. Kerran kaikki oppilaat seisoivat ulkona rivissä, kun ohi juoksi koira, jolla oli jotain hampaissaan. Opettajan Niemen kielloista huolimatta kaikki muut paitsi Lehtosen Aralia juoksivat katsomaan koiraa. Siitä seurasi Araliaa lukuun ottamatta kaikille jälki-istuntoa. Kerran luettiin Matin ja Maijan junamatkasta, kun opettaja kysyi, että mikä on ruustinna? Raakel viittasi ja vastasi, että hevonen. Muuna selvityksenä tarjottiin pukkia, mutta selitykset eivät kelvanneet. Sen sijaan piirustuskilpailuista tuli Raakelille voittoja.

Koulussa Raakel ja Pirkko istuivat niin suoraryhtisinä, että opettaja kehotti toisia oppilaita katsomaan heistä mallia.

Tytöt kävivät kansakoulun jälkeen ammattikoulun ja samanaikaisesti iltaisin uuden jatkokoulun. Ammattikoulu sijaitsi Helsingissä Kansakoulukadulla. Ammattikoulun jälkeen Raakel on työskennellyt kondiittorina Leppävaarassa Hämäläisen leipomossa sekä maineikkaissa Primulan ja Fazerin leipomoissa.

Nykyään Raakel omistaa vielä osan vanhempiensa aikanaan hankkimasta maasta Höylätien varrella ja asuu tontille rakennetussa valkoisessa talossa. Hän on iloinen luonteeltaan ja melkein aina menossa. Koko ikänsä hän on harrastanut ahkerasti tanssimista. Lisäksi lapset ja lastenlapset tuovat iloa elämään. Muuten hän muistelee, miten ennen kylällä tehtiin tiet ja kaikki muukin yhdessä talkoilla. Talkoisiin todella osallistuttiin. Nyt odotetaan, että kaupunki tekee. Eipä ihmiset enää tervehdikään toisiaan, kuten ennen tapahtui. Silloin toki lähes kaikki tunsivat toisensa. Ennen saattoi myös kenenkään loukkaantumatta oikaista naapurin tontin poikki. Niinpä heiltäkin kuljettiin yleensä Elantoon ja Elannon pysäkille Louhen tontin poikki.

Pertti Louhula

Tikru edelleen karkuteillä

Heinäkuussa alueellemme levitettiin tiedotteita Myyrmäestä karkuun päässeestä oranssi-valkoisesta Tikru-kissasta. Omistajalta saamani tiedon mukaan se on edelleen karkuteillä, joskin siitä on hiljan saatu näköhavaintoja. Viimeksi se on liikkunut Varistossa, mutta voi tietysti vaihtaa olinpaikkaa. Vapaalassakin kannattaa siis kiinnittää huomiota erittäin arkaan kissaan, jonka tuntomerkit ovat:

lyhytkarvainen kotikissa, selkä oranssi, häntä täysin oranssi, hännän päässä muutama vaaleampi rengas. Maha, jalat ja kuono täysin valkoiset. Päälaki ja korvat oranssit, vaaleanpunainen nenänpää. Jos näet edellä kuvatun näköisen kissan, lähetä mieluiten tekstiviesti numeroon 050-4683393

Liisa Rajamäki

Vapaalan vanhin talo on siirtynyt historiaan

Vapaalan eli aikoinaan Friherrsin ensimmäinen asukas oli työmies August Jäntti. Hän osti tonttinsa vuonna 1936 ja alkoi välittömästi rakentaa taloaan tai oikeammin mökkiään Vanhan Hämeenkylätien varteen. Mökki rakennettiin omin voimin sankkaan kuusimetsään. Jäntti oli myös taitava kronikoiden kirjoittaja ja hän kertoo parhaiten itse tulostaan Friherrsiin kronikassaan seuraavasti:

Takamaaksi mainittihin, tätä metsäistä mäkeä

viisikymmentä vuotta sitten.

Karja kävi laitumella, etsi siellä einestänsä.

Riekot pesi pensahissa, teeret kuusen katvehissa.

Kettu-repo pitkähäntä niitä salaa saalisteli

einehiksi pennuillensa

Vaan sitten alkoi aika toinen, herra Sahlberg kun ilmoitti.

Myisin tään metsäisen mäkeni, jos vaan oisi ostajia.

Ja olihan niitä - Kilvan täällä kauppa kävi.

Oli kansaa kaikenlaista.

Saapui tänne pitkä ukko, kaljahousu käyskenteli.

Alkoi täällä aherrella sekä mökkiä kyhätä.

Kansa katsoi kummissansa, ihan tuota ihmetteli.

Ukkoa hassuksi sanoivat, pähkähulluksi huutelivat.

Ukko vaan ei huoli tuosta, tänne mökkinsä rakensi,

piilopirtin puiden väliin.

Siihen vaimonsa kuljetti, vaimolla lapset mukana,

lapsilla kissat kainalossa.

Se oli alku asutuksen, kyläkunnan kuulun tään.

Kronikan herra Sahlberg omisti Ylä-Labbaksen tilan, joka muodosti aluksi omakotiyhdistyksemme alueen. Maakauppa kävi hyvin. Kronikan pitkä, kaljahousuinen hullu uudisraivaajaukko oli August Jäntti. Tämä hulluus liittyi siihen, että Jäntin tutut olivat pitäneet häntä täysin hulluna, koska hän oli asettunut asumaan keskelle korpea. Jäntti kävi töissä Pitäjänmäellä ja kyläläiset tunsivat hänen tuimannäköisen, laihan ja pitkän olemuksensa yleensä polkupyörällä työstä kotiin palaamassa. Työmatkallaan hän keräsi polttopuuksi komean risukuorman polkupyöränsä tarakalle.

Hänen vaimonsa oli iloinen, seurallinen, pyöreä nutturapää. Heidän pieni mökkinsä oli matalan kiviaidan ja pienen portin takana ja tuntui, että se oli jotenkin erityisen aurinkoinen paikka, jossa kukat kukkivat kaiken aikaa. Satukirjojen mökit olivat samannäköisiä. Jäntin pariskunnan kuoleman jälkeen mökki oli pitkään heidän tyttärellään kesämökkikäytössä, ja silloinkin sen pihaa hoidettiin Jänttien mallin mukaan.

Jäntin tontti on saanut vuoden 2006 elokuussa uudet omistajat. Vanha mökki purettiin, isot puut kaadettiin ja rakennustyöt alkoivat tammikuussa 2007. Tontille nousi "vanhanmallinen", mansardikattoinen talo, joka sopii hyvin tontille ja sen ympäristöön. Uudet asukkaat, Johanna Mäkelä ja Markus Haapanen lapsineen, muuttivat taloon 15. päivä kesäkuuta. 7-vuotias Jesse-poika on Rajatorpan koulun uusi, innostunut ekaluokkalainen. Asuinpaikan valintaan vaikutti erityisesti se, että Markus Haapaselle alue oli entuudestaan tuttu. Hän on asunut varhaisimman lapsuutensa Rajatorpassa. Hänellä on myös useita sukulaisia Vapaalassa. Kylämme on heistä hyvä asuinpaikka, rauhallinen ja viihtyisä ja kuitenkin kaikki palvelut ovat lähellä.

Naantalista lähtöisin oleva, siivoustyönjohtajana toimiva Johanna Mäkelä esitteli kauniin, valoisan ja emännän itse käytännölliseksi suunnitteleman talon. Nykyaikaisesti talo lämpiää maalämmöllä ja rakennuksessa on myös varaava takka. Klaukkalasta Vantaalle palannut Markus Haapanen toimii Venäjän kaupan huolinta-alalla ja harrastaa aktiivisesti golfia. Entisestä harrastuksesta kaukalopallosta hänellä on kolme Suomen mestaruutta. Isäntä arvostaa alueen urheilumahdollisuuksia ja on myös innokas urheilun seuraaja. Perhe viihtyy hyvin sekä uudessa talossaan että uudella asuinalueellaan.

Omakotiyhdistyksemme toivottaa Friherrsin vanhimman asuinpaikan uudet asukkaat sydämellisesti tervetulleiksi joukkoomme.

Eija Grönfors

 

Tekstikehys: Vapaalan vanhat ”Ostarit”:
Ylempänä Antikaisen kioski ja alla Airaksisen Kauppa, jota aikaisemmin sen kahvilana olleessa kutsuttiin myös nimellä Valkoinen kukko

Vapaala-päivä lauantaina 29.9

Vapaalan asukkaille on tarjolla mukavaa viikonloppuohjelmaa syyskuun viimeisenä lauantaina klo 11–14.00 Rajatorpan koululla. Paikalla voi kokeilla ratsastusta, ongintaa ja kuulla nuorten muusikoiden esityksen.. Friherssin VPK:n paloauto tulee pihalle tutkittavaksi ja luvassa on myös kiinnostava sammutusdemonstraatio.

Tämän vuoden teemana on Vapaalan paikallishistoria. Vanhempia kävijöitä kiinnostaa varmasti omatoiminen suunnistus, jossa rasteina ovat Vapaalan historian kannalta mieleenpainuvimmat paikat. Rastipolulle voi varustautua omilla kävelysauvoilla, koska paikalla antaa neuvoja sauvakävelyn asiantuntija. Kotipihojen syyskunnostuksesta kiinnostuneille on tarjolla puutarhurin vinkit.

Tervetuloa koko perheen voimin!

VAPAALA-PÄIVÄN OHJELMA

11.00             Tilaisuuden avaus ja Sellofaanien esitys

Koko tapahtuman ajan:

Lapsille ratsastusta ja Inkkariponi ihailtavana, onginta ja buffetti.

11.20             Sauvakävelyneuvonta (omat sauvat mukaan)

11.40             Historiallisen suunnistuksen alustus ja aloitus

12.00             Palokunta esittäytyy

12.30             Puutarhurin vinkit

 

Vapaalan Omakotiyhdistys ry. (http://www.kolumbus.fi/vapaalan.oky) Vantaan Omakotiyhdistysten Keskusjärjestön ja Suomen Omakotiliitonjäsen

HALLITUS 2007

Puheenjohtaja

Liisa Rajamäki 040-7794192

Sihteeri

Maija Saarinen 040-7085653

Rahat/Lehti

Pertti Louhula 8555483

Lehti/kotisivu

Kalevi Karling 0500-455755

Varapuheenjohtaja

Rauno Leppänen 8543484

Jäsen

Eija Grönfors 8555288

Jäsen

Riitta Salminen 050-5636271

Jäsen

Jukka Hirvikallio 0400-704631

Jäsen

Markku Saarinen 050-3410781

Jäsen

Jari Mäkinen 040-5119074

 

 

 

Voit liittyä yhdistyksen jäseneksi joko Suomen Omakotiliiton verkko­sivuilla osoitteessa https://www.omakotiliitto.fi/jasenhakemus.aspx tai ottamalla yhteyttä yhdistyksen rahastonhoitajaan.

Tiedotettamme ovat taloudellisesti tukeneet ja vapaalalaisia palvelevat:

FYSIOTERAPIA KOLEHMAINEN KY. Vapaalantie 2 A 14,
puh. 855 5482

HAMMASLÄÄKÄRIT KATI NYLUND JA TIMO KAITEMO. Nuijakuja 6 A. Ajanvaraus puh. 853 4334. Runsaasti iltaaikoja.

PARTURI ADAM. Nuijatie 12, puh. 855 5767

YKKÖSURHEILU OY. Rajatorppa, Vapaalantie 2, puh. 855 5872.

ARKKITEHTIAPUA LÄHELTÄ!
Arkkitehtuuritoimisto Kirsti ja Markku Klami
Kirveskuja 11, p. 8544 944.

HÄMEENKYLÄN SEURAKUNNAN jumalanpalvelus sunnuntaisin kirkossa Auratie 3 klo 10. Seurakunnan toiminnasta viikoittain Vantaan La­uri lehdessä.

KYLÄLÄINEN, KÄYTÄ OMIA LÄHIPALVELUJA!

Kyläkuulumisten ilmoitushinnat:

Koko sivu 17 x 11,5 cm, 100 €. Puoli sivua 8 x 11,5 cm, 70 €.

Kolmannes sivua 5 x 11,5 cm, 40 €. Rivi-ilmoitus, korkeintaan kolme riviä 20 €

Koonnut: Kalevi Karling       ISSN 0786-454X