2/2007

Valoisaa kevättä

Kävelyretki Pöllökalliolle lauantaina 12.5. klo10.00

Pähkinärinteen koulun pihalta

 Omakotiyhdistys uuden vuosikymmenen kynnyksellä

Vapaalan omakotiyhdistyksellä on menossa juhlavuosi, sillä yhdistys, edelliseltä nimeltään Friherrsin omakotiyhdistys, perustettiin keväällä 1947. Edellisiä kymmenvuotisjuhliaan yhdistys on juhlinut virallisesti vastaanotoin, puhein ja kakkukahvein, mutta nyt hallitus on päättänyt viettää merkkivuotta epävirallisemmissa merkeissä. Tarkoituksena on järjestää jälleen syksyllä Vapaala-päivä, jollaisen järjestämistä vuosi sitten harjoiteltiin hyvällä menestyksellä. Ohjelmaa suunnitellaan parhaillaan, mutta toivomme voivamme tarjota syyskuun viimeisenä viikonloppuna sekä pienille että suurille vapaalalaisille mielenkiintoista tekemistä ja kokemista.

Hallituksen piirissä on pitkään keskusteltu Vapaalan, Vantaan ”ensimmäisen lähiön”, historian kirjoittamisesta. Tällainen laajamittainen työ, joka vaatii runsaasti tutkimustyötä ja aineiston keruuta, ei ole noin vain talkoovoimin toteutettavissa, vaan hallitus on joutunut harkitsemaan muita vaihtoehtoja. Historian kirjoittamista ei ole sen vuoksi kyetty toteuttamaan 60-vuotisjuhlaan mennessä. Kyläkuulumisissa kerrotaan myöhemmin tarkemmin työn käynnistämisestä, mutta hallitus toivoo jo nyt kyläläisten antavan oman panoksensa historian kirjoittamiseen: kaikki kylään liittyvät valokuvat, muistelmat ja muut kirjalliset aineistot ovat tervetulleita.

Sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoituksena on ”toimia jäsentensä yhdyssiteenä, valvoa paikalliseen pientaloasumiseen ja -omistamiseen liittyviä yleisiä ja paikallisia etuja, tukea kiinteistönhoitoharrastusta Vapaalassa ja Pellaksessa sekä valvoa ns. kestävän kehityksen huomioon ottamista aluesuunnittelussa”.

Tärkeimmän yhdyssiteen muodostaa tämä yhdistyksen tiedote, Kyläkuulumisia, jossa on pyritty sekä kertomaan alueen ajankohtaisista asioista että keräämään kyläperinnettä julkaisemalla pitkään kylässä asuneiden henkilöiden haastatteluja. Yleisten ja paikallisten etujen edistämiseen yhdistys on pyrkinyt erilaisilla lausunnoilla, erityisesti kaavoitusasiat ovat olleet usein lausuntojen kohteena. Näihin asioihin kiinnitetään huomiota jatkossakin, mutta hallitus toivoo, että yhdistyksestä voisi nykyistä enemmän tulla kyläläisten, sekä vanhojen että tänne hiljan muuttaneiden, välinen konkreettinen yhdysside. Olemme sen vuoksi suunnitelleet pienimuotoisten tapahtumien järjestämistä, joista tässä lehdessä kerrottu retki Pöllökalliolle on ensimmäinen. Otamme mielellämme vastaan erilaisia toimintaehdotuksia ja toivotamme kaikki vapaalalaiset tervetulleiksi mukaan toimintaan ja omakotiyhdistyksen jäseniksi.

Liisa Rajamäki

Kävelyretki Pöllökalliolle

Kevään tuore vihreys houkuttelee paljasjalkaisintakin lähiölasta metsäretkelle. Olen aina miettinyt, minne olisi sopivan lyhyt matka kävellä naperoikäisten lasteni kanssa luontoa ihastelemaan, aiheuttamatta silti lopullista nääntymistä matkanteolla ennen perille pääsyä. Pikaisen puskaradiokierroksen jälkeen vakuutuin, että Hämevaaran pöllökallio olisi mitä mainioin paikka tähän tarkoitukseen.

Pöllökalliolta avautuvat hienot maisemat ja paikka on sopivan kävelymatkan päässä. Ei siis tarvitse lähteä joka kerta Kolille kokeakseen maisemaelämyksiä. Mukaan otetaan tietysti omat eväät ja istuinalusta hetken hengähdystä varten.

Lähdemme retkelle Pähkinärinteen koulun pihalta lauantaina 12.5. klo10.00. Retkelle ei tarvitse ilmoittautua etukäteen, riittää kun tulet aamulla koululle retkiseurueesi kanssa. Ei pöllömpää!

Maija Saarinen

Vantaan linjastouudistuksen vaikutukset Vapaalaan

(Vapaalan omakotiyhdistyksen kannanotto YTV:n suunnittelemaan linjastouudistukseen.) Vapaalan omakotiyhdistys on perehtynyt Vantaan linjastouudistusta koskeviin suunnitelmiin ja niistä esitettyihin kannanottoihin. Asukkaiden yksilöllisten näkemysten lisäksi ja niitä tukien yhdistys haluaa esittää seuraavia näkökohtia ja toivoo, että ne otetaan jatkosuunnittelussa huomioon.

Suunnitelma nykyisten suorien bussiyhteyksien (360, 362) korvaamisesta junayhteyksillä ja niitä tukevalla tiheällä liityntäliikenteellä nopeuttaa ruuhka-aikoina matkoja Helsingin keskustaan; muina aikoina matka-ajan lyheneminen edellyttää harvemmin ajavien liityntävuorojen ja junien aikataulujen niveltämistä toisiinsa. Liityntälinjojen etuna on myös se, että ne helpottavat yhteyksiä Myyrmäen ja Martinlaakson kouluihin sekä terveydenhoito-, kulttuuri- ja kaupallisiin palveluihin. Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan liityntäliikenne Vapaalasta Myyrmäen asemalle näyttää kuitenkin jäävän niin harvaksi, että se merkitsee selvää heikennystä nykyiseen bussiliikenteeseen verrattuna. Vapaalan omakotiyhdistyksen mielestä olisikin tarpeen, että jokin Rajatorpantietä ajavista liityntäliikenteen linjoista kiertäisi Vapaalantien-Lastutien kautta..

Esitetyissä kannanotoissa on tuotu voimakkaasti esille Myyrmäen aseman rauhattomuus ja epäsiisteys, mikä ei houkuttele liikkumaan iltaisin aseman lähellä.

Iäkkäiden vapaalalaisten liikkumismahdollisuuksien parantamiseksi tulisi tehostaa nykyisin vähällä käytöllä olevien palvelulinjojen liikennöintiä Vapaalasta Myyrmäkeen sekä tiedottaa riittävästi näistä mahdollisuuksista. Kyseessä on selvästi sosiaalinen ongelma, jota ei voida korjata vain aseman kunnostamisella, mutta on selvää, että joukkoliikenteen käyttäjien on päästävä liikkumaan aseman tienoilla helposti ja turvallisesti.

Helsingin keskustaan suuntautuvat liikenneyhteydet eivät riitä Vapaalan asukkaille, koska monet tarvitsevat yhteyksiä Länsi-Helsinkiin, kuten esim. Pitäjänmäelle, Haagaan, Ruskeasuolle tai Meilahteen. Linjastosuunnitelma onkin Vapaalan omakotiyhdistyksen mielestä vielä keskeneräinen, koska siinä ei riittävästi huomioida tällaisia lähialueille suuntautuvia työ- tai koulumatkoja. Linjastosuunnitelmaan sisältyvä ehdotus bussilinjasta 363 ei palvele Vapaalan asukkaita

Useimmille linjan pysäkit ovat liian etäällä ja ehdotettu vaihtoyhteys Pähkinärinteen kautta hidastaa varmasti matkustamista niin paljon, että se houkuttelee lisäämään henkilöauton käyttöä.

Vantaan linjastouudistus vaikuttaa laajalti lähiympäristöönsä, kuten esim. Helsingistä Vantaalle suuntautuvaan työmatkaliikenteeseen tai nykyisiä Vantaan seutulinjoja käyttäviin espoolaisiin tai helsinkiläisiin. Joukkoliikenteen suunnittelussa pitäisikin päästä pikaisesti kokonaisvaltaiseen seudulliseen suunnitteluun, jossa ihmisten liikkumistarpeet toivottavasti pystyttäisiin huomioimaan nykyistä kattavammin.

Liisa Rajamäki

Friherrsin pienviljelijäyhdistys

Huhtikuun puolivälissä kokoontui Louhulalla iltapäiväkahville pieni joukko vanhoja kyläläisiä.  Paikalla olivat pienviljelijäyhdistystä muistelemassa Armi Mether os. Rantanen, Kaija Waselius os. Vuorinen ja Maire Erkkilä os. Silander.  Heidän kaikkien vanhempansa olivat aikanaan varsin aktiivisia kyläläisiä, jotka olivat perustamassa tai ainakin toimivat lähes kaikissa yhdistyksissä, mitkä olivat olemassa kylämme alkuvuosikymmeninä.

Heti kylän rakentamisen myötä jo 1930-luvun lopulla syntyi kyläläisten yhteistyön myötä myös yhdistystoimintaa.  Ensimmäisiä yhdistyksiä olivat palokunta ja pienviljelijäyhdistys. Palokunnan tarve oli varsin luonnollinen ja samaa voidaan sanoa pienviljelijäyhdistyksestäkin, mikä myöhemmin toki muutti nimensä toimintaansa paremmin sopivaksi puutarhayhdistykseksi.  Monet tänne tulleet uudisasukkaat olivat kaupunkilaisia eri alojen ammattityöntekijöitä, joilla ei kaikilla suinkaan ollut kokemusta puutarhanhoidosta.

Yhdistys järjesti neuvontatilaisuuksia, joissa kyläläiset saivat hyödyllisiä tietoja puutarhanhoidosta.  Vuorisella asuneet puutarhaneuvojat Halla ja Särkijärvi antoivat henkilökohtaistakin opastusta ja laativat kyläläisille puutarhasuunnitelmia.  Yhdistys myös hankki omistukseensa joitakin työkaluja ja lainasi niitä jäsenilleen. Sota-aikana näin hankitut taidot osoittautuivat heti hyödyllisiksi.  Omasta puutarhasta saatiin mukava lisä vähäisiin korttiannoksiin. Onneksi tontit olivat melko isoja ja ne kyettiin hyödyntämään melko mukavasti.  Silloin ei tarvittu ruohonleikkureita.

Noina vuosina yhdistyksen aktiivisia toimihenkilöitä olivat Aino Vuorinen Valtatie 31:ssä, mikä nykyään on Vapaalantie 39, Laura Suonpää Valtatie 37:ssä, mikä on nyt Vapaalantie 45, Edith Stolt Kivitie 4:ssä. Se puolestaan on nyt Naulakuja 4 sekä Tyyne Antikainen, joka asui Pitkätien ja Valtatien kulmauksessa.  Antikaiset myös pitivät kuuluisaa kioskia tontillaan.  Yhdistys oli hyvin naisvaltainen, mikä oli varsin luonnollista, koska puutarha oli useasti naisten vastuulla. Yhdistyksen järjestämiin juhliin osallistuivat innokkaasti muutkin, kuin jäsenet.  Suosittuja olivat syksyiset elonkorjuujuhlat, joissa yhdistyksen jäsenet esittelivät puutarhansa tuotteita.

Parhaat myös palkittiin ja muistelijoiden mielestä Edith Stolt oli useasti palkittujen joukossa.  Hän muuten lähti sadonkorjuun aikana useasti aamun ensimmäisellä linja-autolla torille kaksi pärekorillista myytäviä tuotteita mukanaan. Niistä sai mukavasti pienen lisäansion perheelle.  Stoltilla oli melko suuri tontti, jonka alaosa oli viljavaa puutarhamaata.

Pienviljelijäyhdistyksen juhlat pidettiin palokunnan lavalla.  Vihannesnäyttely oli lavan ympärillä.  Muu ohjelma tapahtui itse lavalla.  Ohjelmaan kuului useasti jonkun kyläläisen kirjoittama kronikka kyläläisistä ja kylän tapahtumista. Tietysti myös laitettiin jalalla koreasti.

Muistelijoiden mukaan pienviljelijäyhdistys järjesti myös muutakin kurssitusta.  Järjestettiin esimerkiksi tallukantekokurssit.  Niinpä Impi Rantasestakin leivottiin

tallukkamestari.  Armi sai tallukkaat, mitkä olivat harmaata sarkaa ja niissä oli tikatut varrensuut.  Tallukkakurssiltakin tehtiin kronikka, missä esiintyvät mm. Virtaska, Lahtiska ja Rantaska.

Pienviljelijäyhdistyksen toimintaan lienee jotenkin liittynyt kesäasukas Anna Parikan pitämä tyttökerho sekä Laurilan lähellä asuneen maisteri Melanderin kotona pidetyt juhlat.  Neiti Parikka pukeutui aina pitkään hameeseen ja hattuun, mikä kesällä vaihtui olkihattuun.

Yhdistyksen toiminta hiipui parempien aikojen koitettua 1950-luvulla ja se lopetettiin virallisesti vuosikymmenen puolivälissä.  Viimeisessä kokouksessa oli läsnä Aino Vuorinen, Helmi Vuorio ja kolmas jäsen, jonka nimi on unohtunut.  Yhdistys oli tehnyt tehtävänsä ja sen asiakirjat arkistoitiin gebhardilaisen keskusjärjestönsä huostaan.  

Pertti Louhula

Pakastimen tyhjennystä

Näin kevätauringon paistaessa on oiva aika käydä tutkimaan pakastimen hyllyjen sisältöä tai likipitäen sukeltaa pakastearkkuun pohjia myöten. Kylmä totuus on, että vuosikerta ei paranna pakastetuotteita.

MAUKAS MARJASALAATTI

Aloitetaan pula-ajan keittokirjan tyyliin: "Otetaan mitä on".

Esimerkiksi:

rasiallinen mansikoita

rasiallinen mustikoita

rasiallinen lakkoja (marjoja, ei ammattiyhdistyslakkoja )

rasiallinen vadelmia

rasiallinen punaherukoita tai puolukoita

Kiehautetaan kattilassa puoli litraa vettä ja sekoitetaan siihen noin 1,5 desilitraa hienoa sokeria. Ei tarvitse keittää, ettei tule siirappia. Marjarasioita sulatetaan sen verran, että saadaan kaadettua marjat kulhoon. Kuuma sokeriliemi kaadetaan marjojen päälle. Odotellaan tovi, että marjat sulavat syöntilämpöisiksi. Nautiskellaan herkullista vitamiineja sisältävää marjasalaattia ja haaveillaan tulevan kesän marjaretkistä, suuntautuivatpa marjaretket sitten metsään tai torille. Makeiden marjojen joukkoon on hyvä laittaa jotain happoisempia sekaan, pakastemustaherukat käyvät myös tähän happoisempien marjojen joukkoon. Karpaloita kokeilin marjasalaattiin kerran. Lapset onnistuivat jotenkin kauhomaan marjoja siten kippoihinsa, että lopulta kulhoon jäivät ne karpalot. Karpalot onkin sitten taas perinteisesti keitetty kiisseliksi ja nautittu karpalokiisseliä vaniljajäätelön kera. Jos taas pakasteesta ei löydy niitä happoisia marjoja, voi kokeilla marjasalaatin sekaan puristaa limeä.

Jos pakastimen "syövereistä" löytyy niitä vuosikerta marjoja tyyliin: 2005, 2004, 2003... , ei niitä vielä kannata kompostoriin pihanperälle kiikuttaa. Niille suosittelisin mehumaijaa. Kaikki marjat vaan maijaan porisemaan ja tuloksena on säilöntäaineetonta kunnon sekamehua. Jos taas ei omista edes perintönä saatua mehumaijaa, niin vuosikertamarjat voi hyödyntää hilloksi. Tarvitaan vaan reilunkokoinen kattila ja hillosokeria, niin kohta voidaan suunnitella viikonlopun iloksi lettukestejä pihamaalla, terassilla tai parvekkeella.

Päivi Muhojoki

 

Vapaalan Omakotiyhdistys ry. (http://www.kolumbus.fi/vapaalan.oky) Vantaan Omakotiyhdistysten Keskusjärjestön ja Suomen Omakotiliitonjäsen

HALLITUS 2007

Puheenjohtaja

Liisa Rajamäki 040-7794192

Sihteeri

Maija Saarinen 040-7085653

Rahat/Lehti

Pertti Louhula 8555483

Lehti/kotisivu

Kalevi Karling 0500-455755

Varapuheenjohtaja

Rauno Leppänen 8543484

Jäsen

Eija Grönfors 8555288

Jäsen

Riitta Salminen 050-5636271

Jäsen

Jukka Hirvikallio 0400-704631

Jäsen

Markku Saarinen 050-3410781

Jäsen

Jari Mäkinen 040-5119074

Jäsen

Arto Hämäläinen 045-1239647

 

Voit liittyä yhdistyksen jäseneksi joko Suomen Omakotiliiton verkko­sivuilla osoitteessa https://www.omakotiliitto.fi/jasenhakemus.aspx tai ottamalla yhteyttä yhdistyksen rahastonhoitajaan.

Tiedotettamme ovat taloudellisesti tukeneet ja vapaalalaisia palvelevat:

FYSIOTERAPIA KOLEHMAINEN KY. Vapaalantie 2 A 14,
puh. 855 5482

HAMMASLÄÄKÄRIT KATI NYLUND JA TIMO KAITEMO. Nuijakuja 6 A. Ajanvaraus puh. 853 4334. Runsaasti iltaaikoja.

PARTURI ADAM. Nuijatie 12, puh. 855 5767

YKKÖSURHEILU OY. Rajatorppa, Vapaalantie 2, puh. 855 5872.

ARKKITEHTIAPUA LÄHELTÄ!
Arkkitehtuuritoimisto Kirsti ja Markku Klami
Kirveskuja 11, p. 8544 944.

HÄMEENKYLÄN SEURAKUNNAN jumalanpalvelus sunnuntaisin kirkossa Auratie 3 klo 10. Seurakunnan toiminnasta viikoittain Vantaan La­uri lehdessä.

KYLÄLÄINEN, KÄYTÄ OMIA LÄHIPALVELUJA!

Kyläkuulumisten ilmoitushinnat:

Koko sivu 17 x 11,5 cm, 100 €. Puoli sivua 8 x 11,5 cm, 70 €.

Kolmannes sivua 5 x 11,5 cm, 40 €. Rivi-ilmoitus, korkeintaan kolme riviä 20 €

Koonnut: Kalevi Karling       ISSN 0786-454X