1/2007

Ilmastomuutosta aktiivisesti vastustamaan!
Valitse se oikea.

Ilmastomuutosko jo ovella?

Olemme voineet lukea huolestuttavia kannanottoja aiheuttamastamme il­mastomuutoksesta ja syyn uskotaan olevan kasvavat hiilidioksidipäästöm­me energiaa tuottaessamme. YTV on kantamassa omaa korttaan kekoon päästöjen vähentämiseksi. Joukkoliikennettä ollaan siirtämässä raiteille ja pois fossiilisia polttoaineita kuluttamasta.

Mutta mitä me itse kukin voisimme tehdä? No jokaisella on tietenkin ihan ikioma strategiansa. Yhtenä vihjeenä voisi olla kuvan jokakelin menope­li, jolla me olemme viilettäneet omia nurkka-ajojamme. Kaksi asiaan vih­kiytynyttä siinä kulkee kummasti yhtä aikaa ja lisäksi melkoinen kuorma ta­varaa.

Kesä on kuitenkin jo ovella ja fillari kyllä hakkaa tuon pelin kuurattomilla keleillä mennen tullen. Mutta, mutta: valitkaamme aina menopelimme oi­kein esim. tuota kannen kaaviota noudattaen! Kehottelee

Kalevi Karling

Yhdistyksen vuosikokous

Yhdistyksen vuosikokous pidetään maaliskuun 21 päivänä 2006 Rajatorpan kou­lun tiloissa alkaen klo 18.00. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat.

Asialista:

1    Kokouksen avaustoimet

2    Kokouksen toimihenkilöiden valinta pj, siht, pöytäk. tark. (2 kpl), äänten laskijat (2 kpl)

3    Laillisuus ja päätösvaltaisuus

4    Hyväksytään kokouksen työjärjestys

5    Vuoden 2006 toiminnan käsittely

- toimintakertomus, tilit, tase, tilintarkastajien lausunto

6    Vastuuvapauden myöntäminen edelliselle hallitukselle

7    Vuoden 2007 toiminnan käsittely

- toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio

- liittymis- ja jäsenmaksu vuodeksi 2008

8    Hallituksen valinta

- puheenjohtaja

- jäsenet erovuoroisten*) tilalle

9    Tilintarkastajien valinta (2 + 2 )

10  Toimihenkilöiden palkkiot

11  Muut esille tulevat asiat

Hallitukseen jäävät: Jari Mäkinen, Arto Hämäläinen, Pertti Louhula, Mai­ja Saarinen ja Markku Saarinen

Erovuorossa:

*) Eija Grönfors, Liisa Rajamäki, Riitta Salminen, Kalevi Karling, Jukka Hirvikallio

Rauno Leppänen

Muistelmia 1950-luvun alusta

Vanhempani Aino ja Uuno Louhula ostivat 5.9.1951 päivätyllä kauppakir­jalla tontin ja sillä olevan pienen mökin Friherrsistä Torsten Virtaselta.  Paikan osoite oli silloin Käkitie 4.  Tontti oli lohkottu vuonna 1936 muo­dostetusta Friherrsin tilasta 30.6.1937. Lieneekö silloin käki kukkunut, kun näitä tontteja lohkottiin.  Tie näet oli ainoa kylässämme, mikä oli saa­nut nimensä linnun mukaan.

Kauppakirjaan merkitty hinta oli 420.000,- markkaa, mutta muistikuvani on, että sen sanottiin maksaneen 550.000,- markkaa.  Nämä hinnat ovat silloisia  markkoja, joita nyt kutsutaan vanhoiksi markoiksi.  Nimellisesti se vastaa runsasta 900 euroa, mutta reaaliarvo  on tietysti jotain aivan muuta.

Itse tulin vanhempieni kanssa käymään tontilla ensimmäisen kerran 7.9.1951.  Olin silloin yhdentoista ikäinen.  Paikka näytti ihan kivalta.  Keskellä sitä oli pieni, vihreäksi maalattu mökki, jossa oli yksi huone, pieni keittokomero ja samoin pieni eteinen.  Se oli kuitenkin rakennettu talviasuttavaksi.  Kerrottiin, että siinä oli asuttu sodan aikana pommituk­sia karussa.  Ajalle kuvaavaa oli, että tontin poikki kulki joka suuntaan polkuja.  Silloin näet käytiin ahkerasti naapurissa kylässä ja oikaistiin naa­pureiden tonttien poikki toiselle tielle.

Tällä tontilla oli myös useita omenapuita ja marjapensaita.  Noina vuosina niiden tuotteet olivat herkkua.  Niinpä niitä vietiinkin kotiin heti ensim­mäisellä kerralla useita kassillisia.  Näistä vanhoista omenapuista on vielä jokunen jäljellä.  Hakkasin pihakiveen heti ensimmäisellä käynnillä päi­väyksen ja meidän kaikkien nimikirjaimet.  Teksti on kuitenkin vuosikym­menien myötä lähes kadonnut.

Jo ensimmäisillä käynneillä tulivat naapureista tutuiksi mm Impi ja Veik­ko Rantanen, Ida ja Sulo Törnqvist, Hilja ja August Niemi sekä Aino ja Ville Silander.  Joskus henkilön nimi tuli tietoon ties millä tavalla.  Muis­tan, kun kerran taas olimme tulossa mökille, minun viereeni linja-autossa istui mies, jota toinen mies puhutteli Hoivaseksi.  Jäimme sitten pois bus­sista molemmat Elannon pysäkillä ja näin, mihin taloon Hoivaseksi puhu­teltu mies meni.  Näin tulin tietämään, että Hoivaset  asuivat Elantoa vas­tapäätä Valtatien varrella.

Vuonna 1951 Friherrsin liikennettä hoiti Helsinki-Maaseutu-Liikenne Oy.  Varsin pian  liikennettä kyläämme ryhtyivät hoitamaan Nils ”Nisse” Fall­ström ja Nyström, joka muutaman vuoden kuluttua erään liikenneonnetto­muuden jälkeen myi osuutensa pitäjänmäkeläiselle entiselle lihakauppias Nemlanderille.  Liikenne oli jaettu puoliksi niin, että vuorot vaihtuivat vii­koittain.  Vuonna 1951 kaikki vuorot kulkivat Nybackan ja Pitäjänmäen kautta.  Pitäjänmäki oli monen kyläläisen työpaikka ja muutenkin tärkeä, sillä meidän postimmekin sijaitsi silloin siellä.  Bussireitillä oli pysäkki, minkä kutsumanimi oli Imatran linja.  Se sijaitsee nykyisessä Uusmäessä.

Porin tietä eli tietä numero 2, mikä nyt on numeroltaan 120, oli aloitettu rakentaa jo ennen sotaa.  Mutta se oli jäänyt kesken ja oli vielä 1951 vain hiekkainen ajokelvoton penkka, mikä ulottui Haagasta Konalaan Helsin­gin rajalle.  Se kasvoi mahtavasti horsmaa ja vain kapea polku luikerteli sitä pitkin. Helsingin olympialaiset 1952 herättivät tienrakentajat keväällä –52 ja rakentaminen jatkui. Olympialaisiin mennessä tie oli valmistunut ja päällystettykin aina Helsingin rajalle asti.  Siitä se jatkui hiekkatienä kohti Vihtiä.  Siihen aikaan tätä tietä kutsuttiin useasti Tannerin tieksi. Hänhän oli ministerinä ollut vaikuttamassa tien rakentamispäätökseen.  Tannerilla oli maatila Vihdissä.

Kevättalvella 1952 isä kävi kaatamassa tontilta huomattavan määrän kuu­sia ja muutaman männyn.  Rungot ajettiin sahalle ja niistä saatiin merkit­tävä määrä puutavaraa talon rakentamista varten. Lisää puutavaraa hankit­tiin Otaniemestä teekkarikylän rakennustyömaalta.  Sieltä tuotiin useita kuormia käytettyä puutavaraa. Sen puhdistamisessa kului runsaasti aikaa, mutta koska tavara ei maksanut paljoakaan, se kannatti.  Sivutuotteena laudoista ja lankuista irtosi kymmeniä kiloja nauloja, mitkä tuohon aikaan olivat arvokkaita.  Koska naulojen oikominen oli yksinkertaista puuhaa, eikä vaatinut paljon voimia, minäkin pääsin siitä tehtävästä osalliseksi.  Olen oikonut käytettyjä nauloja kyllästymiseen asti.  Samaa puuhaa tarjot­tiin meillä käyneille kavereillenikin.  Yhdessä se olikin mukavampaa.

Puhdistetut laudat käytettiin sokkelinmuotteihin ja sen jälkeen ne puhdis­tettiin uudelleen ja niistä tehtiin talon vinolaudoitus ja osa käytettiin talon kattamiseen. Kaikki oiotut naulat menivät myös uudelleen käyttöön.  Osa tuli ehkä käytettyä kaksikin kertaa.

Kevään tultua alkoi pohjan kaivaminen perustusta ja kellaria varten.  Se tapahtui täysin lapiopelillä.  Isä teki siitä työstä suurimman osan.  Maape­rä oli kaivettavaksi inhottavaa karikkoa.  Sitkeä savi ja hiesu sitoivat hy­vin tiheässä olevat erisuuruiset kivet lähes betoninomaiseksi massaksi, jonka murentamiseen tarvittiin kaikki mahdolliset konstit aina dynamiitti­panoksiin asti.  Lopulta kallio oli kauttaaltaan näkyvissä.  Kun sitä sitten oli ammuttu useita kuutioita, voitiin aloittaa betonilaudoituksen teko.  Sii­nä työssä oli tekijänä enoni Toivo Hanninen.

Ajan tavan mukaan sokkeli ja holvi valettiin talkoilla paikalla tehdystä satsista.  Silloin oli vielä tavallista käyttää valussa kiilakiviä sementin säästämiseksi.  Talkoissa oli mukana useita naapureita, isän työkavereita sekä sukulaisia ja tuttavia.  Naiset äidin johdolla huolehtivat talkoolaisten muonituksesta.

Seuraavassa vaiheessa enoni yhdessä Sulo Nurmisen kanssa rakensi talon pystyyn. Rungon tekemisen jälkeen seinät valmistuivat yksi kerrallaan ai­na ulkovuorausta myöten.  Naapurissamme oli silloin kesäasukkaina Ma­rita ja Mauno Sipilä.  Pohjan kaivamisen aikana Manu laski leikkiä, että älkää nyt niin syvää kuoppaa kaivako, että koko talo häviää sinne.  Kun sitten talo alkoi nousta, hän toppuutteli, että älkää nyt sitä enää korkeam­maksi tehkö.  Syksyyn mennessä talo oli pystyssä ja katto päällä. Ikkuna-aukot naulattiin umpeen ja niin talo jäi odottamaan uutta kevättä, jolloin jatkettiin ikkunoiden ja ovien laitolla sekä sisustustöillä.

Talon rakentamista varten vanhempani olivat saaneet Arava-lainaa. Talon piirustuksetkin olivat Aravan tyyppipiirustuksia, jotka arkkitehti Lauri Sil­vennoinen oli piirtänyt.  Ratkaisu on aivan perinteinen eli savupiippu on melkein keskellä taloa ja huoneet ovat kulmissa.  Keväällä työt sitten jat­kuivat ja niinpä 6.6.1953 muutimme uuteen taloon, mikä toki oli silloin vielä yläkerran ja kellarin osalta keskeneräinen. Muutto Vaasankadulta yksiöstä lisäsi huomattavasti asumisen väljyyttä ja mukavuutta, vaikka monet ns. mukavuudet silloin puuttuivatkin. Tällainen tarina oli tuolloin tuiki tavallinen ja se toistui hyvinkin monen omakotirakentajan kohdalla.

Pertti Louhula

Vapaalan kirkkopyhä

Vapaalan perinteistä kirkkopyhää vietetään Marian ilmestymisenpäivänä 25.3. Jumalanpalveluksessa saarnaa Juhani Nurminen ja liturgina Sami Lahtinen. Omakotiyhdistys tarjoaa kirkkokahvit Jumalanpalveluksen jäl­keen.

Tervetuloa mukaan! Riitta Salminen

Liput salkoon 30.3.2007

Suomen Omakotiliitto täyttää 60 vuotta 30.3.2007.  Siksi liitto suosittelee kaikille omakotitalossa asuville liputtamista omakotipäivänä 30.3. Tämä suositus on ollut voimassa jo useamman vuoden, mutta nyt se korostuu, kun liit­tomme  täyttää pyöreitä vuosia.

Omakotipäivänä Suomen Omakotiliitto ja paikalliset omakotiyhdistykset juhlistavat asumismuotoa, joka on suomalaisten mielestä ylivoimaisesti suosituin.

Mikäs sen kauniimpaa.  Vedetään siniristiliput salkoon!

Pertti Louhula

Vapaalan Omakotiyhdistys ry. (http://www.kolumbus.fi/vapaalan.oky) Vantaan Omakotiyhdistysten Keskusjärjestön ja Suomen Omakotiliitonjäsen

HALLITUS 2006

Puheenjoht.

Rauno Leppänen 8543484

Sihteeri

Maija Saarinen 040-7085653

Varat/Jäsenet

Liisa Rajamäki 040-7794192

Lehti/kotisivu

Kalevi Karling 0500-455755

Varapuheenjoht./Lehti

Pertti Louhula 8555483

Jäsen

Eija Grönfors 8555288

Jäsen

Riitta Salminen 050-5636271

Jäsen

Jukka Hirvikallio 0400-704631

Jäsen

Markku Saarinen 050-3410781

Jäsen

Jari Mäkinen 040-5119074

 

Voit liittyä yhdistyksen jäseneksi joko Suomen Omakotiliiton verkkosivuilla osoitteessa https://www.omakotiliitto.fi/jasenhakemus.aspx tai ottamalla yhteyttä yhdistyksen rahastonhoitajaan.

Tiedotettamme ovat taloudellisesti tukeneet ja vapaalalaisia palvelevat:
FYSIOTERAPIA KOLEHMAINEN KY. Vapaalantie 2 A 14,
puh. 855 5482

HAMMASLÄÄKÄRIT KATI NYLUND JA TIMO KAITEMO.

Nuijakuja 6 A. Ajanvaraus puh. 853 4334. Runsaasti ilta-aikoja.
PARTURI ADAM. Nuijatie 12, puh. 855 5767

YKKÖS-URHEILU OY. Rajatorppa, Vapaalantie 2, puh. 855 5872.

ARKKITEHTIAPUA LÄHELTÄ!
Arkkitehtuuritoimisto Kirsti ja Markku Klami
Kirveskuja 11, puh. 8544 944.

TARLATAANI OY TARJA LAANTI, graafinen studio, p. 040 589 3242. Painotuotteiden suunnittelua ja toteutusta Vapaalassa: yritysilmeet, lomak­keistot, esitteet, julisteet, ilmoittelu, kirjasuunnittelu jne.

HÄMEENKYLÄN SEURAKUNNAN jumalanpalvelus sunnuntaisin kirkossa Auratie 3 klo 10. Seurakunnan toiminnasta viikoittain Vantaan Lauri -lehdessä.

KYLÄLÄINEN, KÄYTÄ OMIA LÄHIPALVELUJA!

Kyläkuulumisten ilmoitushinnat:

Koko sivu 17 x 11,5 cm, 100 €. Puoli sivua 8 x 11,5 cm, 70 €.

Kolmannes sivua 5 x 11,5 cm, 40 €. Rivi-ilmoitus, korkeintaan kolme riviä 20 €

Koonnut: Kalevi Karling       ISSN 0786-454X