4/2006

HAUSKAA JOULUA MAAILMAN LAPSILLE

Ystävykset muistelevat

Joulukuun ensimmäisen päivän ilta oli ajankohtaan nähden hyvin epätavallinen. Lumesta ja jäästä ei ollut tietoakaan. Sen sijaan ruoho viheriöi kauniisti kyläm­me talojen pihoilla. Kuivana kesänä se ei monessakaan paikassa ollut yhtä kau­nista, kuin nyt. Lämpömittarit näyttivät yli seitsemää astetta lämmintä, vaikka aurinko oli painunut mailleen yli kolme tuntia sitten.

Tällaisena hetkenä kävelin tapaamaan Leila Bäckströmiä tyttönimeltään Luoto ja hänen hyvää ystäväänsä ja naapuriaan Oili Värettä, jonka on tyttönimeltään Kindstedt. Tapasimme Leilan Kauniissa kodissa, mikä sijaitsee Vapaalantien ja Kiilatien kulmassa. Hänen isänsä rakensi talon 1950-luvulla. Ajalle oli tyypil­listä, että suuret työt tehtiin talkoilla. Niinpä Luodonkin sokkelinvalutalkoissa oli mukana useita isän työkavereita ja muita kyläläisiä. Muuten Leilan isä ra­kensi talon lähes yksin ja siksi talon rakennustyö kesti useita vuosia. Uuteen ta­loon muutettiin heinäkuussa 1958 Helsingin Vallilasta, jonne perhe oli aiemmin muuttanut Pengerkadulta.

Friherrsissä Leila asui kuitenkin vain joitakin vuosia, kunnes meni naimisiin ja myöhemmin 60-luvulla muutti Helsinkiin. Paluu vanhaan kotiin tapahtui kym­me­nen vuotta sitten talon jäätyä tyhjäksi isän sairastumisen ja kuoleman jälkeen.

Oili puolestaan on aina asunut Vapaalassa. Hänen vanhempansa ostivat kylän ensimmäisen asukkaan Jäntin papan kehotuksesta vuonna 1937 tontin Vanhan Hämeenkyläntien varrelta. Rakentaminen aloitettiin ja uuteen taloon muutettiin vappuna 1939 ja koska Oili on syntynyt vuosia myöhemmin, ei hänen ole tarvin­nut koskaan muuttaa minnekään.

Joimme emännän tarjoamat hyvät kahvit ja juttelimme vilkkaasti menneistä ta­pahtumista ja kyläämme värittäneistä ”suurista” persoonista.

Airaksisen pariskunta oli yksi näistä. He pitivät ennen kaupan perustamista Val­tatien eli nykyisen Vapaalantien ja Vanhan Hämeenkyläntien kulmassa kahvilaa, jonka nimi oli Valkoinen kukko. Lilli ja Ypi olivat hyvin värikäs ja iloinen paris­kunta. He olivat tavanneet toisensa maineikkaassa ”Punaisessa Myllyssä”. Ypi soitti kitaraa ja Lilli lauloi. He esiintyivät mielellään ystävien ja naapureiden luona synttäreillä ja muissa juhlissa esittäen lauluja ja sketsejä. Näin saatiin per­hejuhliin iloista ohjelmaa. Airaksiset olivat myös avustaneet useissa vanhoissa Suomi-filmeissä.

Airaksisen kahvilaa vastapäätä oli kyläläisten yhdessä Rajatorpan omistajien Aili ja Risto Sihtolan lahjoittamalle tontille rakentama Kansantupa niminen seurantalo.

Kansantuvalle tultiin tanssimaan linja-autoilla Helsingistä asti. Kansantuvan lat­tiaa kehuttiin parketiksi ja siellä soittaneista orkestereista monet olivat aikansa huippuja, kuten Dallape. Tanssimaan tulijoista monet pistäytyivät ennen tilai­suutta kahville ja pilsnerille Airaksisen kahvilaan. Erityisen suosittua oli Ypin tekemä jäätelö. Kahvilan liikemerkkinä oli toteemi, joka oli vielä vuosia myö­hemminkin nähtävänä heidän pihallaan.

Ennen Kansantuvan rakentamista kyläläiset jopa pitivät tansseja Rajatorpan la­dossa, mikä sijaitsi nykyisen Nesteen huoltoaseman takana Rajatorpantien ja kä­velytien risteyksessä. Se purettiin Rajatorpan kerrostaloalueen rakentamisen yh­teydessä. Kansantuvalla oli aikanaan paljon toimintaa. Tanssien lisäksi siellä esitettiin elokuvia. Kyläläisten omin voimin sekä vierailevien kiertueiden esittä­mät näytelmät olivat myös hyvin suosittuja. Näissä tilaisuuksissa tarvittiin toi­mihenkilöitä ja vapaaehtoisia löytyikin aina. Muiden mukana Silanderit olivat aina mukana. Ville toimi järjestysmiehenä ja Aino työskenteli puffetissa.

Siinä, missä Vapaalantie tekee mutkan Kiilatien kulmassa oli ennen pieni mökki. Paikan omisti näyttelijä ja kukkakauppias Hilja Puolakka, joka hänkin oli hyvin värikäs persoona. Hänen mökkinsä osti Impi Paananen. Hiljan myytyä mökkin­sä hän keräsi kaikki kamppeensa ja muutti Amerikkaan. Kaikki luulivat hänen jäävän sinne. Amerikassa hän esiintyi Amerikan suomalaisten tilaisuuksissa. Kaikkien yllätykseksi hän kuitenkin palasi Vapaalaan. Hän osti paikan Kierre­tieltä, johon hankki vanhan rautatievaunun asunnokseen.

Omalaatuinen ja iloinen pariskunta oli myös Mami ja Viki. Mami asui Vuorion entisestä kanalasta tehdyssä hyvin pienessä mökissä Vuorion tontin kulmassa ai­van Vapaalantien varressa. Monet vanhemmat muistavat Mamin, joka kulki ky­lällä aina hyvin pukeutuneena. Viki tuli mukaan myöhemmin ja oli häntä huo­mattavasti nuorempi.

Leila on hiukan vanhempi kuin ystävänsä Oili ja hänellä oli ensimmäisenä poi­kaystäväkin, jolla oli peräti moottoripyörä. Henkilöautot olivat tuolloin 1950-lu­vun lopulla vielä harvinaisia, mutta moottoripyöriä alkoi kuitenkin jo olla.

Molemmat sekä Leila että Oili kertoivat viihtyvänsä Vapaalassa, mutta kummas­telivat kylän tiivistymistä ja erikoisesti Kansantuvan tontin tulevaa tiivistä raken­tamista. Heidän perheistään on aina joku ollut omakotiyhdistyksen jäsen, mutta viime vuosina he eivät ole juurikaan osallistuneet yhdistyksen järjestämiin tilai­suuksiin.

Näiden ystävysten kanssa jutellessa aika kului nopeasti ja oli jo myöhä, kun oli aika kiittää isäntäväkeä ja Oilia.

Pertti Louhula

Ytimestä sisältö

Eskarissa opiskelevan lapsenlapsemme ryhmässä ennakoitiin itsenäisyyspäivän aattona seuraavan päivän juhlaa. Pieni Oonamme sai kunnia olla Rouva Presidentti ja pukeutua upeaan juhla-asuun. Vierellä oli Penttinä Andreas. Kun eskarin kielenä on pääasiassa ruotsi, presidenttiparille oli opetettu, että vieraiden tullessa kättelemään heille oli toivotettava ”hauskaa itsenäisyyspäivää” (trevlig självständighetsfest). Juhlan kaikki juuret ja ulottuvuudet eivät ole vielä elämän kuuden ensimmäisen vuoden aikana ehtineet päästä tarkoitettuun järjestykseen. Siksi presidenttipari toivotti vierailleen yhä uudelleen ”Trevlig förständighets­fest”, joka huonosti käännettynä olisi jotain ”hyvää käskytyspäivää”.

Eskerilaiset ovat opintiensä alussa. Vuosien työ tekee heistä innokkaita oppijoita, jotka tuntevat pian kansallisen itsenäisyyden monet luovuttamattomat ulottuvuudet. Mutta pieni ja rakas lipsahdus sai isovanhemmat miettimään, miten ”käskytyspäivä” voi heijastua muuallekin.

Lähestymme joulua. Lapsena joulunalus oli suurta jännityksen ja odotuksen aikaa. Valmistelua leimasi tulevan kuulostelu ja ilo. Lapselle osoitetut kodin aputyöt eivät tuntuneet rankoilta. Ne valmistivat sopivasti joulua. Toki pieniä murheitakin oli. Kun kaupasta palaava pieni poika kaatui jäisellä tiellä ja repussa meni rikki säästörahoilla äidille ostettu pieni lasikannu, oli se ensin kova paikka. Mutta siitäkin surusta selvittiin.

Tänä päivänä ja aikuisen silmin joulu ja siihen valmistautuminen näyttävät monesti toisenlaisilta. Joku voi huokaista joulun edellä ”taasko se ruljanssi?” Hänkin nimeää mielessään joulun ja sen valmistelun käskytyspäiviksi ja etsii tietäen tai tietämättään juhlan valmisteluun reittiä joulun ytimestä käsin.

Ensimmäisen joulun tapahtumasarjan ydin on siinä, että Jumala on armollinen. Toki käskytyksen arki oli ensimmäisenkin joulun taustalla, kun Maria ja Joosef velvoitettiin lähtemään Betlehemiin. Mutta käskytys jäi kehyksiin, kun armosta tuli joulu. Siitä ollaan iloisia ja osallisia. Sitä on joulumieli. On hyvä muistaa tämä itselle saaduksi adventti- ja joululahjaksi. Siitä on apua myös armon kulkeutumiseen kauttamme toisillekin.

Jouluterveisin

Esko ja Marjatta Koskenvesa

Kaikki kansat riemuitkaa, lapsosesta laulakaa, jouluvirttä veisatkaa…”

Hyvät kyläkuulumisien lukijat. Tervetuloa Hämeenkylän kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja, joulukonsertteihin, aattohartauksiin ja joulujumalanpalvelukseen, siis omaan kotikirkkoonne Auratielle.

Joulukirkko kuuluu suomalaiseen joulunviettoon. Milloin lienee itse kukin meistä käynyt ensimmäisen kerran joulukirkossa, lapsena äidin ja isän kanssa, kenties isovanhemmatkin olivat silloin mukana. Aikaa on kulunut. Olemme muuttuneet siitä, kun ensi kerran kuuntelimme jouluevankeliumia ja lauloimme ”enkeli taivaan lausui näin”. Silloin kaikkeen oli niin helppo uskoa. Vuodet ovat painaneet oman leimansa jouluviettoon. Aika on muuttunut ja me sen mukana. Joulukirkkoon tullaan erilaisista oloista kuin silloin ennen. Muutos koetaan joskus vaikeana, se saattaa aiheuttaa epävarmuutta ehkä murhettakin. Haikeutta voi lisätä myös havainto siitä, miten nopeasti vuodet loppujen lopuksi kuluvat.

Joulukirkko on säilynyt monelta osin samanlaisena, vaikka meidän elämänkokemuksemme samoin kuin yhteiskuntakin on muuttunut. Tuttu evankeliumi ja jouluvirsi ovat samoja vuodesta toiseen. Omalla tavallaan ne luovat turvallisuuden tunnetta. Muutosten keskellä on sittenkin sellaista, mikä säilyy perustaltaan samanlaisena. Joulukirkko ilmentää jouluevankeliumin muuttumatonta perussanomaa: meitä ei ole jätetty yksin, vaan Jumala on tullut keskellemme joulun lapsen hahmossa. Turvattomuuteen, ahdistukseen ja sisäiseen rauhattomuuteen hän on tullut tuomaan rauhaa ja rakastavaa mieltä.

Tiedämme nykyisin, miten tärkeää jokaiselle lapselle on perusturvallisuus. Tulevalle kehitykselle on ensiarvoista, että lapsi saa kokea, että hänestä pidetään huolta. Jouluna voimme tarjota lapsille omalla myönteisellä läsnäolollamme hivenen sellaista, mikä kantaa heitä läpi elämän. Myös yhteisellä joulukirkkomatkalla on merkitystä. Mutta perusturvallisuus on samalla tärkeä myös jokaiselle aikuiselle. Ympärillämme tapahtuu paljon sellaista, mikä luultavasti johtuu perusturvallisuuden puutteesta. On levotonta menemistä ja tulemista vailla päämäärää. Rakennetaan elämän ulkokuorta sisäisen rauhattomuuden verhoksi.

Jouluevankeliumin enkelit julistivat rauhaa maassa ihmisten kesken. Vuosikymmenestä toiseen on joulukirkossa julistettu rauhan sanomaa. Vallitkoon sisimmässämme rauha ja toteutukoon meidän kauttamme rauha myös ympäristössämme.

oulukirkko ei ole vain satua ja kiiltokuvamaista unelmaa, vaan siitä avautuu näköala arkeen, jossa elämme. Jumala tulee keskelle meidän maailmaamme ja elämäämme. Joulukirkko on tuokio turvallisuutta, rauhaa, rakkautta ja anteeksiantamusta. Kun meillä on perusturvallisuus, olemme turvallisuuden välittäjiä myös muille. Kun sisimmässämme on rauha, välitämme omalla olemuksellamme sitä sinne, missä on levotonta. Kun saamme osaksemme rakkautta, se kulkee mukanamme sinne, missä on eripuraa. Jumala on keskellä elämää sen ihmisen muodossa, joka on valmis tukemaan, ymmärtämään ja auttamaan toista.

Perinteinen joulukirkko välittää Jumalan lahjan, joka uudistaa meitä sisältä käsin. Hänen lahjansa on perusturvallisuus, johon sisältyy mielenrauha, syyllisyyden poistaminen ja anteeksianto. Pienessä seimen lapsessa kohtaamme itse Jumalan, joka tuli ja toi tullessaan ”autuuden ja anteeks´annon, kaikki taivaan tavarat”. Hän tahtoo olla mukana meidän juhlan- vietossamme tänäkin jouluna. Jumala ei ole jättänyt meitä yksin, eikä lupauksensa mukaan myöskään jätä. Hän jää luoksemme joulukirkon päätyttyä ja juhlan mentyä. Siinä on syytä kiitokseen ja iloon.

Joulurauhaa kaikille Vapaalan asukkaille toivottaa

eläkkeelle siirtyvä kirkkoherra Jaakko Rantasalo

Kiitos Vapaala-päivässä kävijöille ja mukana olleille !

Ensimmäinen Vapaala-päivä vietettiin 30.9 Rajatorpan koululla. Mukana oli esittäytymässä kattava kaarti yrittäjiä ja yhdistyksiä Friherssin VPK:sta YTV:n ympäristöasiantuntijaan. Paikalla oli ilahduttavan paljon väkeä ikään katsomatta.

Teimme tapahtumapäivän kuluessa pientä kyselyä myös omakotiyhdistyksen toimintaan liittyvistä toi­veista. Vastauksissa nousi esiin selvimmin teema, jos­sa haluttiin lisää tapahtumia Vapaalaan. Seuraavan ker­ran tapahtumia onkin luvas­sa keväällä yhdistyksen 60-vuotisjuhlan ja siihen yhdis­tetyn Vapaala-päivän muo­dossa.

Maija Saarinen

Kuva: Nuoria VPK-laisia

Kaukolämpöä vesikiertolämmitteisiin omakotitaloihin

Öljyn hinnan huima nousu on korottanut kaikkien lämmitysenergioiden hintoja. Lämmityskustannukset ovat nousseet jyrkimmin öljylämmityksen käyttäjillä. Öljykeskuslämmityksen suosio pientaloissa onkin romahtanut. Esimerkiksi Vantaalla ei tänä vuonna ole rakennettu yhtään uutta öljylämmitteistä pientaloa. Uudet pientalot suunnitellaan erittäin vähällä energialla lämpiäviksi. Pientalojen omistajat etsivätkin vaihtoehtoja öljy- ja sähkölämmitykselle. Ilmalämpöpumput ja maalämpö ovat olleet kiinnostuksen kohteita. Myös puuhun perustuvat lämmitystavat ovat nostaneet suosiotaan. Moni haaveilee kaukolämmöstä, joka on edelleen varteenotettava vaihtoehto vanhoille vesikiertoisille lämmitysjärjestelmille varmuutensa ja vaivattomuutensa vuoksi ja myös siksi, että sen hinnoittelu ei ole niin öljyriippuvaista ja vaihtelevaa kuin öljylämmitys. Moni vesikiertolämmitysjärjestelmän omistaja kysyy, kuinka päästä mukaan kaukolämpöverkkoon? Reijo Voipaala Vantaan Energian kaukolämpöpuolelta vastasi, että lämpöverkkoon liittymiseen edellyttää sitä, että runkojohto on lähistöllä (Vapaalan verkoista voi kysellä Vantaan Energiasta). Uutta verkkoa rakennetaan liiketaloudellisilla perusteilla, mikä edellyttää keskimäärin yhtä taloliittymää 30 runkojohtometriä kohden. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että naapurienkin tulisi olla kiinnostuneita siirtymisestä kaukolämpöön. Liittymätöitä tehdään vanhoihin kiinteistöihin vain sulan maan aikana. Tällä hetkellä se tarkoittaa sitä, että uuden kaukolämpöliittymän voi saada aikaisintaan ensi keväänä. Kun liittymisedellytykset ovat olemassa Vantaan Energia asentaa ns. avaimet käteen periaatteella vanhojen talojen liittymät (uudisrakennuksissa on toisenlainen käytäntö, eli asiakas vastaa maankaivutöistä). Kokonaiskustannukset vanhan talon liittymälle ovat tällä hetkellä keskimäärin 10.000 euroa. Jos olet kiinnostunut kaukolämmöstä, kannattaa ensin olla yhteydessä Vantaan Energiaan ja kysyä, missä on lähin liittymismahdollisuus. Mikäli kohtuuetäisyydellä on runkoverkkoa, niin seuraavaksi kannattaa alkaa kysellä, onko naapuristossa halukkuutta kaukolämpöön liittymiseen. Jos halukkaita on riittävästi tai liittymä on hyvin lähellä taloasi, ota yhteys Vantaan Energiaan.

Lämpöä lämmityskaudelle! Eija Grönfors

Esko Koskenvesa lisää edelliseen: Me pääsimme Kierretiellä 1980-luvun alussa liittymään kaukolämpöön, kun johtolinja melkein sivusi tonttiamme. Se olisi ollut mahdollista kait naapureillemmekin, mutta he valitsivat toisin. Upeasti kaukolämpö on toiminut runsaat pari vuosikymmentä!

 

Vapaalan Omakotiyhdistys ry. (http://www.kolumbus.fi/vapaalan.oky) Vantaan Omakotiyhdistysten Keskusjärjestön ja Suomen Omakotiliitonjäsen

HALLITUS 2006

Puheenjoht.

Rauno Leppänen 8543484

Sihteeri

Maija Saarinen 040-7085653

Varat/Jäsenet

Liisa Rajamäki 040-7794192

Lehti/kotisivu

Kalevi Karling 0500-455755

Varapuheenjoht./Lehti

Pertti Louhula 8555483

Jäsen

Eija Grönfors 8555288

Jäsen

Riitta Salminen 050-5636271

Jäsen

Jukka Hirvikallio 0400-704631

Jäsen

Markku Saarinen 050-3410781

Jäsen

Jari Mäkinen 040-5119074

 

Voit liittyä yhdistyksen jäseneksi joko Suomen Omakotiliiton verkkosivuilla osoitteessa https://www.omakotiliitto.fi/jasenhakemus.aspx tai ottamalla yhteyttä yhdistyksen rahastonhoitajaan.

Tiedotettamme ovat taloudellisesti tukeneet ja vapaalalaisia palvelevat:

FYSIOTERAPIA KOLEHMAINEN KY. Vapaalantie 2 A 14,

puh. 855 5482

HAMMASLÄÄKÄRIT KATI NYLUND JA TIMO KAITEMO.

Nuijakuja 6 A. Ajanvaraus puh. 853 4334. Runsaasti ilta-aikoja.

PARTURI ADAM. Nuijatie 12, puh. 855 5767

YKKÖS-URHEILU OY. Rajatorppa, Vapaalantie 2, puh. 855 5872.

ARKKITEHTIAPUA LÄHELTÄ!

Arkkitehtuuritoimisto Kirsti ja Markku Klami

Kirveskuja 11, puh. 8544 944.

KOKO PERHEEN KOTIKAMPAAMO Vapaalassa. Joustavat aukioloajat, edulliset hinnat. Maarit Tolonen, Naulatie 10B, 01650 Vantaa,

puh. 050 5325 880

HÄMEENKYLÄN SEURAKUNNAN jumalanpalvelus sunnuntaisin kirkossa Auratie 3 klo 10. Seurakunnan toiminnasta viikoittain Vantaan Lauri -lehdessä.

Hei!!!! Vapaalan viiri, anna vaikka joululahjaksi!

KYLÄLÄINEN, KÄYTÄ OMIA LÄHIPALVELUJA!

Kyläkuulumisten ilmoitushinnat:

Koko sivu 17 x 11,5 cm, 100 €. Puoli sivua 8 x 11,5 cm, 70 €.

Kolmannes sivua 5 x 11,5 cm, 40 €. Rivi-ilmoitus, korkeintaan kolme riviä 20 €

Koonnut: Kalevi Karling       ISSN 0786-454X