2/2006

 

 


Onnea kaikille maailman äideille 14.5.2006 ja kaikkina muinakin päivinä

Hei!!!! Vapaalan viiri salkooooon heti, nyt on jo melkein kesä.


 Verkkoversiossa on linkki yhdistyksen lähettämään kirjeeseen Vantaan kaupungille koskien asemakaavan muutosehdotusta No  001784 13 Vapaalan kaupunginosassa. Se on se kerrostalotontti Vihdintien varressa.

 

Meidän perhe Vapaalassa

Tämän tahdon kertoa rakkaasta vaimostani ja hänen palavasta haaveestaan saada rakentaa oma talo. Hänen päättäväisyytensä vei häntä tähän suuntaa, joskin erilaiset sattumukset olivat omiaan auttamaan tavoitteeseen pääsemisessä. Omien kriteeriensä mukaan hän ei tosin koskaan nähnyt taloaan ihan valmiina, vaikka olikin ratkaisevassa asemassa täytettäessä talon viimeistä valmiiksi tulemisen kriteeriä. Vaikka olen nimennyt kertomuksen saduksi, on se silti kaikilta osiltaan kuvausta aikansa tapahtumista.

SATU MARJA-LEENAN TALOSTA (Valokuvin verkkoversiossa)

50-luvun lopulla eräs leskirouva saapui kolmen tyttärensä kanssa Joensuusta asumaan Helsinkiin. Väljähkö asunto oli valittu Töölöstä ja ajan tavan mukaan yksi huone haluttiin vuokrata opiskelijoille.  Leskirouva päätyi siihen, että olisi parempi ottaa taloon vuokralaisiksi poikia, koska talon neljä naista jo varasivat liiaksikin sen lähinnä naisten tarvitsemia resursseja. Näin tehtiin ja yhteiselo asunnossa saattoi alkaa leskirouvan tiukassa valvonnassa.

Tyttöjen ja vuokralaisten välille syntyi tietenkin jonniinmoinen vuorovaikutussuhde saman ikäisiä kun olivat. Liikennettä lisäsi myös se, että pojilla kävi vieraina aina silloin tällöin opiskelijakavereita. Tästä minullakin on omakohtaisia kokemuksia, mitkä myöhemmin syvenivät seurusteluksi ja lopuksi neljä vuosikymmentä kestäneeksi sopimukseksi.

Noiden kaverusten joukossa oli eräs arkkitehtiylioppilas aikaa viettämässä kaveripiirissä. Tällä kaverilla oli tapana jutustelujen lomassa piirrellä mitä omaperäisempiä pientaloja, joita ylpeänä esitteli muille. Näihin kuviin Marja-Leena ihastui ja niinpä hän pyysi ja sai lupauksen tuolta arkkitehtiylioppilaalta pientalon suunnittelusta, jos Marja-Leena sellaista koskaan tarvitsisi.

Aikaa kului ja noista ajoista jäi voimaan meidän avioliittomme ja kasvava perhe. Lupaus talon piirtämisestä oli jo painunut unhoon, kun sitten noin 10 vuoden kuluttua kohtalo vei minut ja tulevan naapurini Esan samaan työpaikkaa. Hän alkoi lähes heti innostaa minua yhteisen talo-idean kehittelyyn.

Esa oli löytänyt Vapaalasta tontin ja vei meidät tutustumaan siihen kesällä 1974. Ensimmäiseksi aloimme jakaa tonttia kahtia, me tahollamme ja Esan perhe tahollaan. Me siirryimme oitis tontin alapihalle, josta Marja-Leena tuntui pitävän kovasti. Erityisesti hän ihastui jo villiintyneeseen ryytimaahan ja kaivoon tontin reunalla. Mitä pitempään hän tonttia katseli, sen varmemmaksi hän tuli siitä, että tämä alapiha vain voisi tulla kysymykseen ja niinpä hän sanoikin minulle: ”Kalevi, ei tästä taida tulla mitään, nää tontit ovat niin eriarvoisia, että naapurit eivät ikinä suostu antamaan tätä alapihaa meille”. Tätä surressamme Esa tulee luoksemme hänkin vähän surullisen näköisenä ja sanoo: ”Kalevi, ei tästä taida tulla mitään, nää tontit ovat niin eriarvoisia. Tuo yläpiha on niin paljon parempi kuin tämä visvainen takapiha”. Esa ihmetteli sitä, miksi aloimme riemuita, mutta yhtyi riemuun kun kerroimme omista valintakriteereistämme.

Alkoi talojen tyypitys. Olin tosi ylpeä ensimmäisestä hahmotelmastani. Bensa-asema tyyppiä sanoi Marja-Leena

Esa oli tuonut keskusteluihin Ruotsista harjakattotyypin.

Se oli jo vähän makunen, mutta silloin Marja-Leena muisti lupauksen arkkitehtiystävänsä kanssa. Eikä hänen tarvinnut meitä paljoakaan houkutella tai painostaa, kun olimme valmiit hänen arkkitehtikokeiluunsa. Ei silti, katkeriahan me hiukan olimme kun meidän visiot eivät kelvanneet. Arkkitehtimme tuli meillä käymään ja jo ekat kuvat saivat meidät ostamaan Marja-Leenan idean.  Talojen sijoitteluunkin arkkitehtimme toi todella paljon uutta harkittavaa. Silloin päätettiin, että arkkitehtityö teetetään yhdessä ja tämän arkkitehdin piirustusten mukaisesti, mutta muilta osin kumpikin tekee oman talonsa oman projektinhoitonsa mukaisesti. Marja-Leenasta tuli meidän taloprojektin itseoikeutettu projektinjohtaja. Ensimmäinen työ oli entisen talon purku. Talven aikana tehtiin laskelmia ja mm lämpöpatterit ovat Marja-Leenan laskemat. Ja sitten uuden anturointiin.. Työvoimaa oli vaikea saada, ainakaan ilmaiseksi, joten talkoisiin jouduimme pyytämään parhaat ystävämme ja sukulaisemme. Jotkut ovat ystäviä vieläkin. Yhteistyössä ja projektijohdon armeliaassa valvonnassa alkoi talokin nousta. Oli pakko turvautua tuolloin suurimmaksi osaksi ammattilaisiin…Siinä projektin aikana Marja-Leena yleni yhä korkeammalle, kunnes lopulta päätyi uransa huipulle. Piipun yläpään ”hevostelu” oli se Marja-Leenan korkein veisu, onneksi pahoilta onnettomuuksilta vältyttiin. Kirvesmiehiä hiukan jurppi Marja-Leenan tiukka töiden seuranta samalla, kun hän huolehti kaikesta rakennusmateriaalien riittävyydestä.

”Sitä oppii paljon, kun noin tarkkaan seuraa seläntakaa”, eräs harmissaan sanaili. Kerran näistä syttyi oikein kärhämäkin, jossa kirvesmiesporukka halusi etäisyyttä sanavalmiiseen projektijohtajaansa. Marja-Leena ymmärsi ja oli pari päivää kotihommissa ja oli sen jälkeen taas lämpimästi tervetullut, kun huomattiin muussa tapauksessa asioiden luisuvan pahasti hunningolle. Projekti kuitenkin eteni kovaa vauhtia ja jo elokuun 20:s muutettiin sisään. Talo ei ollut ihan valmis, mutta Marja-Leena hankki silti viranomaisilta tarvittavat luvat muuttamiseen. Kellari ei kuulunut kirvesmiesten urakkaan ja kun Marja-Leena kuuli hinnan, jolla porukat olisivat kellarin sisustuksen tehneet, hän totesi lakonisesti, että ostan oman sahan. Kyllä hän tässäkin työssä hyvin onnistui. Välillä vain pappa oli hiukan auttamassa saunan paneloinnissa.

Oma panostaminen johti tietenkin siihen, että sitoutuminen ja rakkaus omaan taloon kasvoivat aivan mittaamattoman suuriksi. Siitä tuli Marja-Leenan kaunis talo ja kyllähän minä siihenkin aivan totaalisesti rakastuin.

Aikaa kului ja Marja-Leena aina silloin tällöin sanoi, että tämä talo ei kuitenkaan vielä ole valmis. Minä yritin vältellä moista puheenaihetta, kun tiesin sen vain tuovan ehkä jotain uutta harmia ja hammasten kiristystä.

Lopulta hän tarttui minuun ihan tosissaan ja sanoi: Kuules Kalevi, vanhan suomalaisen talonpoikaislegendan mukaan sanotaan, että talo tulee valmiiksi vasta, kun siellä on vietetty ainakin

                    yhdet häät,

                    yhdet ristiäiset ja

                    yhdet hautajaiset.

Tunsin helpotusta ja ajattelin, että minä tuskin ainakaan tulen näkemään tätä taloa tuo kriteeristön mukaisesti valmiina. Päätin unohtaa koko asian, mutta Marja-Leena palasi tähän aina silloin tällöin.

Aikaa kului ja lapset varttuivat. Ja sitten, ilman, että asia olisi ollut edes esillä heidän kanssa, molemmat vuorollaan halusivat viettää häänsä täällä kotona. Morsiuspuvut Marja-Leena ompeli tyttöjen avustuksella. Ensimmäinen kriteeri täyttyi 90-luvun alkuosalla.

Tuijan poika Atte ilmoitti tulostaan ja hänen ristiäiset olivat täällä, siinä täyttyi se toinen kriteeri.

Kolmaskin kriteeri on nyt sitten täytetty ja näin Marja-Leena, sinun talosi on nyt kaikilla kriteereillä valmis.

Elämästäsi, jonka minun kanssani jaoit, olen Sinulle ikuisesti kiitollinen.

Kalevi Karling

Ulkoleluja talkoovoimin Vapaalan leikkipuistoihin

Meitä leikkipuistojen käyttäjiä kohtasi viime syksynä ikävä asia, kun Rajatorpan puiston leluvarastona toiminut vaja purettiin. Rakennusta sinänsä kukaan ei jäänyt kaipaamaan, mutta lapsia suretti ja meitä äitejä niin sapetti, kun viimeisetkin yhteisessä käytössä olleet lapiot ja ämpärit jaettiin lähialueiden päiväkodeille. Kuinka niin aukottomasti toiminut systeemi voitiin purkaa? Kaikki huolehtivat yhteisistä leluistaan puistoon tullessaan ja sieltä lähtiessään. Varaston avain oli lapsille avain aarreaittaan, jossa oli aina jotain uutta mistä valita. Entäs nyt?

Omakotiyhdistys yrittää nyt talkoovoimin saada alueen lapsille lelut takaisin puistoihin. Leluja varten tarvitsemme tietysti myös lelulaatikot, joiden lukkoihin jokainen halukas voisi teettää itselleen avaimen. Laatikon tekoon puolestaan tarvitsisimme sopivan nikkarin, joka olisi halukas ryhtymään tähän urakkaan toukokuun aikana. Jos käsistäsi syntyy halko-laatikko, sen vaativammasta tekeleestä ei nytkään ole kyse. Mikäli tunnet olevasi etsimämme talkoohenkinen tekijä, ota viipymättä yhteyttä!

Leluja puolestaan kerätään sunnuntaina 21.5 klo 10-12 osoitteeseen Vanha Hämeenkyläntie 45 Aa. Kaikki ehjät ja kestävät ulkolelut lapiosta kottikärryyn otetaan ilolla vastaan!

Maija Saarinen

Vapaalapäivä suunnitteilla ensi syksyksi

Omakotiyhdistys on suunnittelemassa ensi syksyn avaukseksi koko perheen tapahtumapäivää. Tarkoituksena on tarjota toimintaa lapsille, tarjota tilaisuus paikallisille yhdistyksille ja yhteisöille esitellä toimintaansa, tarjota paikallisille taiteilijoille tilaa esitellä töitään, kierrättää kirpputorilla jne... Kaikkia jotka haluavat tapahtumassa olla esillä, pyydetään ilmoittautumaan pikimmiten yhdistykselle sähköpostitse!

Maija Saarinen

Vapaalalainen yrittäjäperhe

Tapasin Marjatta ja Ahti Pänttäjän kauniin, aurinkoisen kevätpäivän iltana heidän kodissaan Teräkujalla.  Juttu luisti hyvin ja ilta ehti jo pimentyä ennen kuin lähdin lyhyelle kotimatkalle.

Ahti on syntynyt Torniossa, mutta hän on kasvanut Keminmaassa ja opiskellut Jyväskylässä.  Ensimmäinen työpaikka löytyi Oulusta.  Vaimonsa Marjatan hän tapasi työpaikalla vuonna 1962.  He eivät varmastikaan ole ainoa pariskunta kylällämme, jonka yhteinen taival on alkanut yhteiseltä työpaikalta.

Oulusta heidän tiensä kulki v. 1970 Kaivokselaan, kun Ahti siirtyi Jaakko Pöyryn palvelukseen.  Kerrostaloasuminen ei miellyttänyt pitkään ja niinpä he vuonna 1973 hankkivat Rajatorpasta, Nuijatieltä rivitaloasunnon.  Sitä rakennettiin samaan aikaan, kun Rajatorpan kerrostalojakin.

Tuohon aikaan varsinkin Marjatta käveli usein kylällämme ja kun sitten kunnanjohtaja Veikko Suojasen paikka tuli myyntiin Suojasen siirryttyä eläkkeelle ja muutettua Lahteen, missä hänen tyttärensä jo silloin asui, ostivat Pänttäjät vuonna 1982 tontin.  Sillä sijaitsi pieni v. 1953 rakennettu omakotitalo ulkorakennuksineen.

Pänttäjät rakensivat uuden talon, jonka aivan huomaamattomana osana on Suojasen vanha talo, mistä ainoastaan kuisti on purettu pois.  Tällaista vanhaa säästävää rakentamista ei nykyään paljonkaan tapaa.  Uuteen taloon muutettiin v. 1983. Talossa on isännän suunnittelemia teknisiä ratkaisuja.  Sen ilmastointi toimii tavallaan käänteisesti muihin taloihin nähden.  Tuloilma otetaan sisään keskusmuurin päälle ja poistoilma imetään eri huoneista.  Tämä ratkaisu toimii hienosti ja he ovat siihen erittäin tyytyväisiä.

Vuonna 1975 Ahti perusti oman yrityksen prosessiautomaation suunnittelutoimiston  Insinööritoimisto Ahti Pänttäjä Oy:n ja aloitti itsenäisenä yrittäjänä.  Tuolloin hänellä oli runsaasti kontakteja alan ihmisiin, mutta varsinaisia asiakkaita hänellä ei ollut valmiina.  Pian kuitenkin ensimmäinen tehtävä aukeni Kajaani paperitehtaalla.  Metsä-Botnian Kaskisten tehtaiden voimalalohkon automaation suunnittelu oli todellinen suururakka.  Tällaisessa tehtävässä mietittävää riittää mahdottomasti ja ammattitaitoa sekä kärsivällisyyttä tarvitaan.

Hyvin tehty työ on kuitenkin aina tuonut tullessaan uusia haasteita.  Martinlaakson voimalan automaation modernisoinnin suunnittelu on meitä vapaalalaisia lähellä oleva kohde.  Viennin tultua ajankohtaiseksi Ahti perusti konsernin piiriin tätä tarkoitusta varten yhtiön, jonka nimi on Finn-Mesco Oy.  Se on ulkomaalaisille helpompi nimi.  Työnjako on sellainen, että Ahti Pänttäjä Oy suunnittelee ja Finn-Mesco Oy toteuttaa tarvittaessa.  Voimalapuolella yhtiöllä on parhaillaan suuri projekti Brasiliassa.  Saksassa on juuri nyt yksi kohde käynnistysvaiheessa ja toinen valmistelussa samoin on kohde Itävallassa.  Kaukaisin projekti lienee Antarktiksella toimivan Suomen tutkimusaseman sähkösuunnittelu. Toimeksiantoja on ollut myös mm Indonesiassa ja Italiassa sekä entisessä Neuvostoliitossa.  Melkein voisi sanoa, että niitä on ollut kautta koko maapallon.

Voimaloiden lisäksi yhtiöllä on metallurginen puoli, jossa kaivannaisteollisuuteen, Outokummulle on hoidettu projekteja.  Muista aloista voidaan mainita, että Valiokin on yhtiön asiakas.  Samoin rakennusmateriaaliteollisuudesta Gyprok Kirkkonummella lukeutuu asiakaspiiriin.

Pänttäjän periaatteena on aina ollut huolellinen työ, mikä kattaa perus-suunnittelun, toteutuksen ja asennusvalvonnan.  He ovat myös mukana laitoksen käynnistyksessä ja henkilökunnan koulutuksessa.  Yhtiö ei halua kertakäyttöasiakkaita, vaan pyrkii aina pysyviin asiakassuhteisiin. Tässä pyrkimyksessä on onnistuttu ja niinpä tilauksia yhtiölle tuleekin enemmän, kuin tarjouspyyntöjä.  

Yhtiön uusi, kaunis vuonna 2003 valmistunut toimitalo sijaitse Kierretie 12:ssa.  Sen on piirtänyt vapaalalainen arkkitehti Markku Klami. Rakennus on sijaintinsa johdosta tehty erittäin hyvin ääntä eristäväksi, jottei liikenteen melu Porintieltä kantautuisi työtiloihin.  Ahti Pänttäjä onkin sitä mieltä, ettei kenenkään tulisi asua Porintien ja Kierretien välisellä kaistaleella, vaan alueella tulisi olla lähinnä toimistotiloja.

Yhtiön, joka tällä hetkellä työllistää 15 henkeä, tulevaisuus näyttää taatulta.  Ahti ja Marjatta Pänttäjän lapset omistavatkin jo nyt enemmistön yhtiöstä, jonka piirissä koko perhe on toiminut.

Toivotamme hyvää jatkoa Ahdille ja Marjatalle sekä heidän elämäntyölleen ja jäämme odottamaan, mitä yhtiön uusi sektori lentokonekauppa tuo tullessaan.

Pertti Louhula

Jäseneksi liittyminen: Maksa yhdistyksen jäsenmaksu 15 euroa Suomen Omakotiliiton tilille 10 1130–211465. Ilmoita myös nimesi ja osoitteesi sekä omakotiyhdistyksen nimi.

Tiedotettamme ovat taloudellisesti tukeneet ja vapaalalaisia palvelevat:

FYSIOTERAPIA KOLEHMAINEN KY. Vapaalantie 2 A 14,

puh. 855 5482

HAMMASLÄÄKÄRIT KATI NYLUND JA TIMO KAITEMO.

Nuijakuja 6 A. Ajanvaraus puh. 853 4334. Runsaasti ilta-aikoja.

PARTURI ADAM. Nuijatie 12, puh. 855 5767

YKKÖS-URHEILU OY. Rajatorppa, Vapaalantie 2, puh. 855 5872.

ARKKITEHTIAPUA LÄHELTÄ!

Arkkitehtuuritoimisto Kirsti ja Markku Klami

Kirveskuja 11, puh. 8544 944.

HÄMEENKYLÄN SEURAKUNNAN jumalanpalvelus sunnuntaisin kirkossa Auratie 3 klo 10. Seurakunnan toiminnasta viikoittain Vantaan Lauri -lehdessä.

KOKO PERHEEN KOTIKAMPAAMO Vapaalassa. Joustavat aukiolo-ajat, edulliset hinnat. Maarit Tolonen, Naulatie 10B, 01650 Vantaa, puh. 050 5325 880

KYLÄLÄINEN, KÄYTÄ OMIA LÄHIPALVELUJA!

Kyläkuulumisten ilmoitushinnat:

Koko sivu 17 x 11,5 cm, 100 €. Puoli sivua 8 x 11,5 cm, 70 €.

Kolmannes sivua 5 x 11,5 cm, 40 €. Rivi-ilmoitus, korkeintaan kolme riviä 20 €

Koonnut: Kalevi Karling       ISSN 0786-454X

 

HALLITUS 2006

Puheenjohtaja

Rauno Leppänen 8543484

Jäsen

Eija Grönfors 8555288

Sihteeri

Maija Saarinen 040-7085653

Jäsen

Markku Saarinen 050-3410781

Varat/Jäsenet

Liisa Rajamäki 8544 367

Jäsen

Jari Mäkinen 040-5119074

Lehti/kotisivu

Kalevi Karling 0500 455755

Jäsen

Jukka Hirvikallio 0400-704631

Jäsen

Riitta Salminen 050-5636271

Lehti

Pepe Riukula 050-3675934

Varapuheenjohtaja, lehti

Pertti Louhula 8555483

Jäsen

Arto Hämäläinen 8555871