4/2005

 

Kutsu joulun näytelmään

Nykyisessä kotipaikassani kuulun Marttojen runopiiriin, jossa mieluisia tekstejä harjoitellaan väliin myös toisille esitettäviksi. Taannoin kävimme vanhainkodilla.

Ohjelmaamme kuului vanhoja aapisen runoja ja lauluja. Jälleen kerran joku omissa maailmoissaan jo viipyilevä innostui yhtäkkiä yhtymään lauluun, toinen toisteli mieleen palannutta värssyä. Kansakoulusta meille ja ikätovereillemme ovat jääneet erityisen syvälle muistiin ne roolihahmot, joita pääsi esittämään kuusijuhlissa. Samaistumisen harjoittelu - vaikkapa metsän väkeen tai köyhän lapsen nälkään, puhumattakaan etanasta, joka Jeesus-lapselle lahjaa viedessään jäi pahasti joukon hännille - on tehnyt meille hyvää.

Elämän tulisi kaiketi paljon enemmän olla samaistumisen harjoittelua, jotta tajuaisimme rientää toinen toisellemme iloksi tai tueksi. ”Niinkuin itseäsi”, sanoi Jeesus rakkauden soveltamista opettaessaan. Hän luotti kykyymme samaistua toistemme tilanteisiin ja tunteisiin. Hän luotti myös kaipaukseemme toimia oikein.

Olen kyläteatterimme näytelmässä sekä tuhman pojan roolissa että kilttinä kaupan tätinä. Niistä samaistumisharjoituksista tuskin kukaan kostuisi, ellei koko näytelmä yhteensä tähtäisi hyvien käytöstapojen opettamiseen vitsikkäässä muodossa. Kuinka paljon helpompi omankin lapsenlapsen on kuulla neuvon sanoja Pingviinin kuin oman muorin suusta!!   

Joulun aikaan laulut ja hartauselämä seurakunnissa ja kodeissa haastaa joka vuosi toistuvaan samaistumisharjoitukseen. Saamme kutsun eläytymään Jeesuksen luo saapujiin, seimen ääreen kerääntyjiin. Itse emme voi samaistua saapujaan. Hänen roolinsa on niin ainutlaatuinen. Mutta hyvällä syyllä Hänelle tapahtunutta on sanottu suureksi draamaksi, näytelmäksi. Joka joulu kristikansa eläytyy maailmanhistorian merkillisimpään roolinvaihtoon: Maailmojen Valtias, ennen aikojen alkua syntynyt Jumalan Poika otti ihmishahmon, syntyi ihmiseksi.  Hänen sanotaan tämän roolinvaihtonsa jäljiltä tarkoin tuntevan kipumme ja kärsimyksemme. Tärkeintä Hänessä on se, että hän on totta. Tulo ihmiseksi ja ristinkuolema meidän sijaissovittajanamme ovat iäti voimassa pysyvä.

Hyviä samaistumisen elämyksiä Sinulle yhtyessäsi enkelien aloittamaan ylistyslauluun ja rauhanliikkeeseen tai paimenien uteliaisuuteen tai tietäjien aavistelevaan tutkimushaluun ja hämmästyneeseen palvontaan. Rakkaita terveisiä Sinulle eläkeläisrientoja tihkuvasta Aholan metsästä Luopioisten Aitoosta.

Marjatta Koskenvesa

Meidän perhe Vapaalassa

Tasan kuusitoista vuotta sitten meidän perheessä elettiin varsin jännittäviä aikoja. Adoptioprosessimme alkoi olla lopuillaan ja oli aika hankkia lentoliput Etiopian pääkaupunkiin Addis Abebaan, kaksi aikuisten meno-paluulippua ja kaksi lasten yhdensuuntaista lippua Addis Abebasta Helsinki-Vantaalle.

Paljon oli jännitettäviä asioita, meillä vanhemmilla ja isoveljillä ja vielä enemmän varmaan tytöillä, olivathan he jo 5- ja 10-vuotiaita ajattelevia ihmisiä. No, ainakin sää suosi Suomeen tuloa; aurinko paistoi pilvettömältä (muistaakseni) taivaalta ihan niin kuin edellispäivänä Addiksessakin, ilma oli kyllä selvästi viileämpi. Sitä ei tosin kukaan ehtinyt huomata, kun isoveljet olivat pihalla vastassa ja naapurin tätikin tuli saman tien halaamaan. Eipä siis muuta kuin asetuttiin taloksi ja alkoi tutustuminen uuteen kotikylään ja uusiin naa­pu­reihin.

Minulla on sellainen käsitys, että meidän tytöt olivat ensimmäiset niin kaukaisesta maasta adoptoidut lapset Vapaalassa. Ainakaan ihan lähinaapurustossa ei ollut ketään ”tummaiholaista” (Monan ilmaisu). Aika harva tiesi ennakkoon tyttöjen tulosta ja ne, jotka tiesivät, poikkesivat heti ensimmäisinä päivinä kotona tervehtimässä heitä ja tuomassa jopa tervetuliaislahjoja. En tiedä, muistaako kumpikaan niitä käyntejä, mutta kyllä ne varmaankin hyvältä heistä tuntuivat kaiken oudon ja uuden keskellä. Kun kuljimme tyttöjen kanssa kylällä, herätimme tietenkin huomiota ja ihmiset tulivat monesti kysymään onko meillä kaukaisia vieraita ja mistä asti he oikein ovat tulleet. Kun kerroimme, että meidän omat tytöt nämä ovat, niin kaikki toivottivat kovasti tervetulleiksi ja kaikkea hyvää niin tytöille kuin koko perheelle. Pitkään aikaan tytöt itse eivät voineet ymmärtää, mitä ihmiset sanoivat, mutta varmaan äänensävy kertoi jotakin, koska usein tuli toteamus: ”kiva täti” tai ”kiva setä”. Myöhemmin, kun kieli- ja muutkin taidot kasvoivat sen verran, että tytöt voivat kahdestaan käydä lähellä asuvilla kavereilla, he usein palatessaan toivat terveisiä milloin kenenkin äidiltä. Olivat tulleet tiellä vastakkain ja vaihtaneet muutaman sanan. Kiitos vaan terveisistä, minulla ei ole aavistustakaan, ketkä kaikki niitä ovat aikanaan lähettäneet.

Kävimme ennen tyttöjen tuloa ja sen jälkeenkin adoptiojärjestömme Interpedian tapaamisissa. Minusta aika monet vanhemmat kertoivat naapuruston nurjamielisestä suhtautumisesta lapsiinsa. Myös mitä merkillisimpiä, jopa loukkaavia kysymyksiä oli esitetty vanhemmille heidän tummista lapsistaan. Minä en muista kuulleeni yhtäkään mieltä pahoittavaa kommenttia vapaalalaisten taholta, tytöt ovat saaneet kasvaa ystävällisten ja ymmärtävien ihmisten joukossa.

Lisään tähän loppuun vielä Monan luvalla keskustelun, jonka kävimme ehkä vuoden kuluttua kotiin tulosta. Vaikka hän siinä puhuukin meistä vanhemmista, mielestäni sen voi laajentaa koskemaan myös uusia naapureita ja ystäviä.

Mona:            Kyllä minä sillon pelkäsin kun just tultiin Suomeen siinä taksissa.

Äiti:                No mitä sinä pelkäsit?

Mona:            Kun en yhtään tienny, mihin meitä viedään. Ja minä luulin jos te ootte jotain humalaisia, kun en ollu sillon tottunu teihin. Olitte kumminkin kunnon ihmisiä.

Sirkka Saarinen

Löytyisikö kirjoittajia?

Edellinen artikkeli voisi olla uuden artikkelisarjan ensimmäinen kirjoitus. No, on vastaavia toki aikaisemminkin ollut, mutta…, jos tuntuu siltä, että olisi kiva kirjoittaa otsikolla ”Meidän perhe Vapaalassa” oman perheen vaiheista, niin ottakaapa yhteyttä lähimpään hallituksen jäseneen. Kyllä hallituksenkin taholta ollaan yhteydessä teihin, jos mielestämme jonkun tulisi kirjoittaa. Siispä uutta innostusta kirjoitteluun

Kalevi Karling

Lähde mukaan kyläkirjatalkoisiin!

Edessä olevia merkkivuosia

Olemme kulkemassa Vapaalassa kohti juhla-aikoja.  En tarkoita nyt jouluja, pääsiäisiä, helluntaita, juhannuksia, pyhäinpäiviä ja adventteja. Ne me muistamme luonnostamme.  Mutta ensi helluntailla voi Vapaalassa olla paitsi kristillinen sisältönsä myös paikallinen viettoaihe. Näyttää nimittäin kuluneen seitsemän vuosikymmentä siitä, kun Ylä-Labbaksen tilan omistaja Axel Sahlberg ja hänen vaimonsa Gerda alkoivat myydä helluntainpyhinä 1936 Friherrsin tilan alueelta tontteja halukkaille. Olisipa mukava, jos helluntaina 2006 eli kesäkuun 4. päivänä, olisi kahvipannu kuumana suunnilleen niillä main, jossa Sahlberg piti kuusen alla tonttikauppansa myyntiyksikköä.

Jos on halua paikallisten merkkivuosien viettoon, niin niitä on sitten Vapaalassa tarjolla vähän väliä. Palokunta perustettiin Friherrsiin v. 1938, välirauhan vuosina Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Friherrsin osasto, Friherrsin pienviljelijäyhdistys v. 1943, vasemmistopuolueitten poliittisia osastoja, kansandemokraattien Kansantupa ja urheiluseura Friherrsin Toive jne.

Friherrsin ensimmäisen palstoituksen jälkeen alueelle määrättiin rakennuskielto, jota kesti kahdeksan vuotta.  Kylän rakennussuunnitelma vahvistettiin vihdoin v. 1946, ja Friherrs alkoi jälleen kasvaa. Se johti myös asukasyhdistyksen perustamiseen. Kansantuvalla pidettiin 16.6.1947 palstanomistajien kokous, jossa päätettiin perustaa ”Friherrsin yhdistys r.y.”

Puolentoista vuoden kuluttua Vapaalan omakotiyhdistys voi siis viettää 60-vuotisjuhlaansa.

Kylästämme kirjoitettua Vapaalan vaiheista on koottu ja julkaistu monenlaisia tekstejä. Yleiskuvaa saa Helsingin maalaiskunnan ja Vantaan kaupungin historioista.  Friherrsin Sosialidemokraatit ry julkaisi v. 1988 satasivuisen kirjan ”Friherrs. Työväen työllä korvesta kaupunginosaksi”. Kirja antaa kuvan Friherrsin kehityksestä ja siitä, miten sosiaalidemokraatit ovat kylässä toimineet.  Rajatorppaseura ry julkaisi pari vuotta myöhemmin kirjan ”Mansikkapaikka eli Rajatorppa. Alueen historia ja lähiöön tutustuminen”. Siinäkin on monenlaista tietoa Vapaalan vaiheista.

Vantaan kotiseutukirja ”Helsingin pitäjä – Helsinge” sisältää myös Vapaalan kannalta kiinnostavia artikkeleita. Erityisesti vuoden 1989 kotiseutukirjassa on kolme kiinnostavaa kuvausta Vapaalan vaiheista, palokunnasta ja Friherrsin Toiveesta. Kirjoittajina Pentti Törrönen ja Jukka Hako.

Aivan omatekoista perinteen tallennusta on yritetty myös omakotiyhdistyksen Kyläkuulumiset-tiedotteen avulla. Sen sivuille on parissa vuosikymmenessä kertynyt monia pieniä muisteluksia ja kuvauksia kylän vaiheista ja kertyy edelleenkin.

Yhteinen kyläkirja Omakotiyhdistyksen johtokunnassa on herännyt ajatus, että kokoaisimme yhteisen kyläkirjan keväänkorvalle 2007, kun on omakotiyhdistyksen merkkivuosi.  Parhaiten se onnistuisi, jos kantaisimme kekoon yhdessä ja mahdollisimman monien toimesta kattavasti muistot kylän elämän kirjon koko laajuudelta. Vaikka 1930-luvun Friherrsistä on jo paljon kerrottu, paljon on vielä muistoja vain tuolloin eläneiden tai heidän lastensa mielissä. Niitä olisi nyt koottava yhteiseen käyttöön. Jokainen vuosikymmen on tuonut tänne uusia vapaalalaisia, ja jokaisen vuosikymmenen kokemukset ovat tärkeitä kyläkirjan kannalta.

Millainen Vapaala on ollut lapsen, nuoren, työ- ja sitten eläkeikäisen kannalta? Mitä on tehty yhdessä, mikä on aiheuttanut eripuraa? Mikä on ollut sellaista, mistä on vaiettu, mutta josta nyt voisi ehkä hiukan raottaa salaisuuden verhoa. Ketkä kylän ihmisistä ovat erityisesti jääneet mieleen ja mistä syystä? Tällaista muistelua voi kukin tehdä yksikseen tai omassa perhepiirissä. Hyviä kokemuksia on siitäkin, että kyläilyjen yhteydessä otetaan esille Vapaala-kokemukset. Eri muistelijoiden mieleen palauttamat asiat kirvoittavat toiset tarkistamaan omat muistamisen varastot. Muodostuu yhteistä kuvaa.

Joku voi ajatella, ettei hän ole oikein muisteluksia tallentavaa tyyppiä. Toisella ei ole aikaa ja kolmas arvioi, etteivät hänen kokemuksensa ole mitenkään erityisiä; kaikilla on samoja. Kyläkirjaan tarvitaan kuitenkin myös tietoa siitä, miten paljon on samoja kokemuksia. Siksi olisi upeasta, jos saisimme kymmeniä pikkukuvauksia ja isompiakin, tietoiskuja tai edes vinkkejä siitä, mistä kannattaisi tietoja ja kokemuksia kaivaa. Ole oma-aloitteinen! Tuota tekstiä, kynällä tai koneella! Kaiva esille vanhoja valokuvia!  Ota yhteyttä! Tässäkin lehdessä on johtokunnan jäsenten yhteystiedot.

Kukin heistä on valmis vastaamaan mahdollisiin kysymyksiin ja ottamaan vastaan tarjoamiasi tietoja. Yhteisen uurastuksen pohjalta kyläkirja on varmasti tosi ja yhteinen.

Esko Koskenvesa; esko.koskenvesa@pp.inet.fi; p. 050-5264277

Teatteria kylällämme

Keskiviikkona 19.10.2005 järjestettiin ravintola La Carambassa syksyn toinen teatteri-ilta, mihin kirjoittajallakin oli ilo osallistua.  Tällaiset esitykset ovat olleet kylässämme melko lamassa pitkiä aikoja, sillä vuosikymmeniä sitten Kansantuvalla pidettyjen teatteriesitysten jälkeen tämä lienee ensimmäinen kerta kylällämme, kun joku järjestää täällä teatteria.  Toki koululla on tietenkin vuosien saatossa nähty oppilaiden esittämänä monia näytelmiä ja kuvaelmia.

Ilta aloitettiin varsin runsaalla buffettyylisellä sadonkorjuuillallisella.  Alkupaloina oli monia salaatteja, jotka sisälsivät syksyn herkkuja sekä erilaisia kylmiä kalaruokia.  Pääruokana tarjottiin maittavaa riistakäristystä lisukkeineen.  Jälkiruokana oli tarjolla kahvin keralla mahtava mansikoilla koristeltu kermakakku, joka kruunasi koko aterian.

Kun oli syöty hyvin, oli vuorossa itse teatteriesitys.  Himosta hillaan on Taina Westin käsikirjoitus.  Se kertoo Susse Sirosen näkökulmasta Euroopan historiasta menneiden 400 vuoden aikana.  Kuulimme intiimejä tunnustuksia niin Pietari Suuresta, kuin monista muistakin maailman historiaan vaikuttaneista suurmiehistä aina Jorma Ollilaan asti.  Tässä yhteydessä paljastui myös kännykän synnyn todelliset juuret.

Susse Sirosen osan esitti suurella tunteella näyttelijä-ohjaaja Mikko Rasila, jonka olemme aikaisemmin nähneet televisio-ohjelmissa.  Näytelmään kuului kymmenen Mikko Rasilan esittämää tuttua laulua, joita säesti säveltäjä-sovittaja Maija Kaunismaa.

Esitys oli hauska ja mukaansatempaava, niinpä se saikin katsomosta varsin runsaat aplodit.  Yleisöä oli mukavasti, vaikka toki ravintolaan jäi vielä jokunen paikka vapaaksikin. Syyskauden aikana järjestetään yhteensä kuusi esitystä, joista viimeinen oli 5.12.2005.  Himosta hillaan näytelmän ohella ohjelmistossa syyskaudella oli myös niin ikään Taina Westin käsikirjoittama näytelmä, jonka nimi on Siipiveikot.

Ravintoloitsija Eeva Kalliolla on tarkoitus jatkaa esityksiä myös kevätkaudella.  Ohjelmaa ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta hän on käynyt keskusteluja sekä Eija Vilppaan että Eeva Litmasen kanssa. Toivomme vilpittömästi, että suunnitelmat toteutuvat.   Teatteri-ilta omalla kylällä tuo mukavaa vaihtelua.

Pertti Louhula

Vanhoja valokuvia kylämme varhaisemmalta ajalta

Jos sinulla on tällaisia tai tietoa niistä, niin ota yhteys Jukka Hirvikallioon jukka.hirvikallio@pp.inet.fi, puh 0400 704631. Tarkoitus olisi ne skannata ja palauttaa. Niistä ajateltiin laatia kokoelma esim nettisivuillemme kaikkien iloksi. Parhaat voivat päästä kyläkirjaankin.

Kymmenen puiston kävely

Kauniina lokakuisena lauantaiaamuna omakotiyhdistyksen hallituksen jäsenet kokoontuivat puistokierrokselle. Tarkoituksena oli käydä katsastamassa Vapaalan puistoja ja arvioida niiden kuntoa. Etukäteen kartalta (ks alla)  oli valittu kaikkiaan kymmenen puistoksi merkittyä tutustumiskohdetta. Kotisivullamme on myös muutamia retken aikana otettuja kuvia ja niihin liittyviä kommentteja.

Puistokävely aloitettiin Myyrmäen urheilupuiston laidalta, missä sijaitsee melko suuri ja retkeläisten silmiä ilahduttanut kallioperäinen puistoalue. Puisto oli helppokulkuinen ja mukavan siisti, vaikka tallautuneet polut osoittivatkin alueen olevan asukkaitten ahkerassa käytössä lyhentämässä matkaa Myyrmäen palveluihin ja liikenneyhteyksiin. Jalkapallohallin kupeella totesimme, että puiden kaataminen Rajatorpantien varresta toi liikenteen melun entistä lähemmäksi Vapaalaa.

Useat retkeläisten katsastamista puistoista ovat todella pieniä, kuten esimerkiksi Vuolutien ja Naulatien risteyksessä oleva pieni maapalanen, johon ei monia puita mahdu. Kulkuyhteydet moniin puistoihin ovat niin heikot, että pahimmassa tapauksessa retkeläisten oli pakko kulkea kyläläisten piha-alueiden läpi. Ei ihme, että kartoin ja kameroin varustettu retkikuntamme herätti ihmettelyä ja ehkä pientä epäluuloakin!

Vaikeimmin tavoitettava alue on Nikkarin puisto, jonne nykyisellään ei ole minkäänlaista kulkuyhteyttä. Niinpä alue on saanut kasvaa täysin luonnontilaisena, mitä ympärillä asuvat varmasti arvostavat. Tilanne kuitenkin herättää kysymyksen, millaisia ajatuksia aikoinaan on liikkunut kaavoittajien mielessä.

      

Tuskin nykyisenkaltainen tilanne, sillä alueelle oli suunnitteilla päiväkotikin, joka sittemmin kulkuyhteyksien puuttumisen vuoksi rakennettiin Nikkarin päiväkodin nimisenä koulun lähelle.

Valtaosa Vapaalan puistoista on täysin hoitamattomia, hoidettuja ovat Vapaalanaukee ja Vapaalan ja Variston välinen ulkoilualue. VPK:n omistama, puistoksi merkitty tontti on sekin siisti ja hyvin hoidettu. Kaupungin omistamat, hoitamattomat puistoalueet pakottivatkin miettimään, mitä niille oikein pitäisi tehdä. Nykyisessä kunnossa valtaosa niistä ei tarjoa sellaisia virkistäytymismahdollisuuksia, joita puistoihin on totuttu liittämään.

Puistokävelyltä jätettiin pois sellaiset yleisesti tunnetut puistot kuin Ilpolan puisto ja Sahapuisto. Muutamia vuosia sitten omakotiyhdistys kamppaili Ilpolan kallion pelastamiseksi asemakaavan mukaiselta raskaalta rakentamiselta, ja alue onnistuttiin muuttamaan pääosin puistoksi. Yllättävää kyllä, uusimmassakin puhelinluettelon kartassa alue esitetään asuinrakennusalueena! Aluetta käytetään sekä läpikulkuyhteytenä että nuorison oleskelupaikkana ja se on pahasti roskaantunut. Myös alueen puusto vaatisi hoitotoimenpiteitä.

Vapaalan ja Rajatorpan välissä sijaitseva Sahapuisto on ollut vuosikymmeniä vilkkaassa käytössä ja siellä on harjoitettu pitkään puistotätitoimintaa. Toiminta lopetettiin jo kauan sitten, mutta tänä syksynä sitä varten aikanaan tehty rakennus purettiin; leikkipuisto on kuitenkin edelleen käytettävissä. Puisto on ollut vuosien mittaan ilkivallan kohteena, joten rakennuksen purkaminen ehkä rauhoittaa aluetta. Lapsiperheet ja koirapuiston vierailijat varmasti käyttävät puistoa edelleenkin ahkerasti.

Liisa Rajamäki

 

 

Vapaalan Omakotiyhdistys ry. (http://www.kolumbus.fi/vapaalan.oky) on Vantaan Omakotiyhdistysten Keskusjärjestön ja Suomen Omakotiliiton jäsen

Hallitus 2005

Puheenjohtaja                        Rauno Leppänen 8543484

Varapuheenjohtaja                 Arto Hämäläinen 8555871

Sihteeri                                  Riitta Salminen     050-5636271

Rahastonhoitaja/jäsenasiat      Liisa Rajamäki     8544367

Kyläkuulumiset/kotisivu          Kalevi Karling     8548560

Kyläkuulumiset                      Pertti Louhula      8555483

Kyläkuulumiset                      Pepe Riukula       050-367 5934

Jäsen                                     Eija Grönfors       8555288

Jäsen                                     Jukka Hirvikallio  0400704631

Jäsen                                     Marko Kivelä      0407569541

Jäsen                                     Jari Mäkinen       0405119074

Jäseneksi liittyminen: Maksa yhdistyksen jäsenmaksu 15 euroa Suomen Omakotiliiton tilille 10 1130-211465. Ilmoita myös nimesi ja osoitteesi sekä omakotiyhdistyksen nimi.

Tiedotettamme ovat taloudellisesti tukeneet ja vapaalalaisia palvelevat:

FYSIOTERAPIA KOLEHMAINEN KY. Vapaalantie 2 A 14, puh. 855 5482

HAMMASLÄÄKÄRIT KATI NYLUND JA TIMO KAITEMO. Nuijakuja 6 A. Ajanvaraus puh. 853 4334. Runsaasti iltaaikoja.

PARTURI ADAM. Nuijatie 12, puh. 855 5767

YKKÖSURHEILU OY. Rajatorppa, Vapaalantie 2, puh. 855 5872.

ARKKITEHTIAPUA LÄHELTÄ !
Arkkitehtuuritoimisto Kirsti ja Markku Klami
Kirveskuja 11, p. 8544 944.

HÄMEENKYLÄN SEURAKUNNAN jumalanpalvelus sunnuntaisin kirkossa Auratie 3 klo 10. Seurakunnan toiminnasta viikoittain Vantaan Lauri lehdessä.

KYLÄLÄINEN, KÄYTÄ OMIA LÄHIPALVELUJA!

Kyläkuulumisten ilmoitushinnat:

Koko sivu 17 x 11,5 cm, 100 €.     Puoli sivua  8 x 11,5 cm, 70 €.

Kolmannes sivua  5 x 11,5 cm, 40 €. Rivi-ilmoitus, korkeintaan kolme riviä 20 €.

Koonnut: Kalevi Karling      ISSN 0786454X