KYLAKUULUMISIA

 

1/2002

 

Vapaalan omakotiyhdistyksen tiedote

 

Vapaalan kirkkopyhä 17.3. (s.2)

Vuosikokous 20.3. klo 18.30(s.2)

Vapaalan kirkkopyhä 17.3.

Viime vuosina perinteiseksi Vapaalan kirkkopyhäksi on vakiintunut marianpäivä. Tänäkin vuonna kaikkia kyläläisiä kutsutaan viettämään yhteistä jumalanpalvelusta sunnuntaina 17.3. Tilaisuus on uuden kirkkokäsikirjan mukainen ns. sanajumalanpalvelus, johon ei sisälly ehtoollisen viettoa. Jumalanpalveluksen toimittaa Esko Koskenvesa ja tekstinlukijoina toimivat Arja ja Lauri Melamies. Muita kyläläisiä toimii avustajina sekä jumalanpalveluksessa että kirkkokahvien järjestelyissä. Omakotiyhdistys kustantaa kirkkokahvit entiseen tapaan.

Tervetuloa kirkkopyhään!                      Liisa Rajamäki

Yhdistyksen vuosikokous

Yhdistyksen vuosikokous pidetään maaliskuun  20 päivänä 2002 Rajatorpan koulun tiloissa alkaen klo 18.30 Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat.

Asialista:

1.       Kokouksen avaustoimet

2.       Kokouksen toimihenkilöiden valinta pj, siht, pöytäk. tark. (2 kpl), äänten laskijat (2 kpl)

3.       Laillisuus ja päätösvaltaisuus

4.       Hyväksytään kokouksen työjärjestys

5.       Vuoden 2001 toiminnan käsittely

-      toimintakertomus, tilit, tase, tilintarkastajien lausunto

6.       Vastuuvapauden myöntäminen edelliselle hallitukselle

7.       Vuoden 2002 toiminnan käsittely

-     toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio

-     liittymis- ja jäsenmaksu vuosiksi 2002 ja 2003

8.       Hallituksen valinta

-     puheenjohtaja

-     jäsenet erovuoroisten*) tilalle

9.      Tilintarkastajien valinta ( 2 + 2 )

10. Toimihenkilöiden palkkiot

11. Muut esille tulevat asiat

*) Hallitukseen jäävät:

Eija Grönfors, Liisa Rajamäki, Riitta Salminen, Pepe Riukula, Kalevi Karling, Jukka Hirvikallio,

Erovuorossa

Jari Mäkinen, Arto Hämäläinen, Pertti Louhula, Liisa Raikunen

Toimintakertomus vuodelta 2001

Yhdistyksen vuosikokous pidettiin 28.03.2001 Rajatorpan koululla. Puheenjohtaja Rauno Leppänen esitteli tulevia kaavasuunnitelmia Rajatorpan eteläpuolelle ja kehä II.

Yhdistysrekisteri hyväksyi yhdistyksemme sääntömuutoksen päivämäärällä 26.5.2001.

Hallitus kokoontui vuoden aikana 7 kertaa, kuten edellisenäkin vuonna, puheenjohtaja Rauno Leppäsen johdolla. Muut jäsenet olivat Eija Grönfors, Jukka Hirvikallio, Arto Hämäläinen, Kalevi Karling, Pertti Louhula, Jari Mäkinen, Liisa Raikunen, Liisa Rajamäki, Pepe Riukula ja allekirjoittanut.

TAPAHTUMIA

Kirkkopyhää vietettiin 25.3.0 1, Maijatta Koskenvesa saarnasi ja Esko Koskenvesa oli liturgina.

Kirkkokahvista vastasi Vapaalan Martat.

Tämän vuoden retkellä tutustuttiin Kirkonkylän historiallisiin maisemiin alkaen Pyhän Laurin kirkolta (6.6.01).

Kehäkukan tiloissa oli kyläläisille tutustumistilaisuus 20.10.2001. Mukana oli 16 kyläläistä.

MUU TOIMINTA

Kyläkuulumiset ilmestyi taas tutut 4 kertaa.

Yhdistys tuki edelleen koululla pidettävää perjantai‑kerhoa.

Kaava‑asioita seurattiin ja otettiin kantaa esim. kehä Il:een, lähetettiin kaupungille kirjelmä Vapaalan alueen liikenneturvallisuuden parantamiseksi.

Yhdistyksen kotisivut on nyt totta, osoite www.kolumbus.fi/vapaalan.oky

TOIMINTASUUNNITELMA VUODELLE 2002

 Uusiksi retkikohteiksi kaavailtiin Heurekaan tutustumista, samoin tutustumista Espoo-Vantaa‑oppilaitokseen, uudelleen tuli esille japanilainen puutarha, Ilmailumuseo.

Kirkkopyhää vietetään 17.3.02, yhdistys tarjoaa jälleen kirkkokahvit.

Lehteä kasataan taas tutut 4 numeroa

Seurataan ja otetaan kantaa uusissa kaavoitusasioissa

Toivotaan jäsenten aktiivista osallistumista kotisivuilla

Riitta Salminen

Yhdistyksen kotisivu on avattu

Olemme lähteneet mukaan uuteen tiedonvälitysaikakauteen tosin vielä kohtalaisen vaatimattomin panoksin. Kotisivusta on tarkoitus kehittää jokaisen vapaalalaisen oma paikka omaa aluetta koskevien asioiden selvittämiseen ja esille tuomiseen. Tämä on tietenkin tulevaisuuden visio.

Tällä hetkellä kotisivullamme esitellään tulevia tapahtumia, on säännöt, kyläkuulumisia, kokouksia ja niiden päätöksiä.

Ensimmäisenä todellisen palveluna löydät sieltä bussiaikatauluja. Aikataulut ovat pysäkkikohtaisia ja Vihdintietäkin kulkevat, Helsinkiin päin menevät ' ovat mukana. Totta kai junaliikenne ja bussit kotiin Elielinaukiolta voit tarkistaa.

Jatkossa toivoisin, että ideoita kotisivun aiheiksi pulppuaisi runsaasti ja kyläläisten vapaaehtoista sivusuunnitteluakin ilmaantuisi. Kotisivu aukeaa osoitteesta

hitp://www.kolumbus.fi/vapaalan.oky

Toivomme palautteena kaikkea mikä mieleen tulee ja mielellään kotisivun linkkien kautta.

Kalevi Karling

Vapaalan omakotiyhdistys ry:n säännöt

Eurokorotus omakotiyhdistyksen jäsenmaksussa?

Suomen Omakotiliitto, joka hoitaa myös Vapaalan Omakotiyhdistyksen jäsenmaksujen perinnän, lähetti jäsenmaksulomakkeet helmikuun alkupuolella. Lomakkeessa ilmoitettiin maksun suuruudeksi 14 euroa, ja monikin eurokorotuksia epäilevä kyläläinen on saattanut panna merkille korotuksen: viime vuoteen saakka jäsenmaksu oli 70 markkaa, nykyinen 14 euroa vastaa 83 markkaa. Korotuksen voi kuitenkin sanoa johtuneen hallituksesta riippumattomista syistä: pääasiallinen syy on ollut Suomen Omakotiliiton jäsenmaksun korotus. Sitä nostettiin kerralla reippaasti eli 50 markasta ‑10 euroon! Lisäpaineita omakotiyhdistyksen taloudelle tuovat kohonneet Kyläkuulumisten painatuskustannukset. Pyrimme kuitenkin julkaisemaan tiedotettamme neljä kertaa vuodessa, koska hallituksen näkemyksen mukaan se on edelleenkin merkittävä yhdysside kyläläisten välillä.

Suomen Omakotiliiton jäsenyyteen liittyy monia erilaisia etuja. Muutamia etukuponkeja tulee jäsenmaksulomakkeen mukana, mutta muita jäsenetuja on lueteltu liiton lehdessä Suomen Omakotilehti. Arvokkainta tietoa saanee liiton lakimies‑ ja rakennusneuvonnasta, mutta myös itse Omakotilehden sisältö on viime aikoina laajentunut ja monipuolistunut.

Omakotiliitolla ja omakotiyhdistyksellä on selvä edunvalvontatehtävä. Liiton kenttä on valtakunnallinen, omakotiyhdistyksen paikallinen. Vantaan kaupungin taholta on omakotiyhdistyksen mielipidettä kysytty entistä tiuhempaan tahtiin erilaisissa kaavamuutosasioissa. Miten paljon lausunnoille sitten painoa pannaan, on toinen kysymys. Uskoisin kuitenkin, että lähiympäristöä koskevien kannanottojen painoarvo on suurempi, jos lausunnonantajana on asukkaita edustava yhteisö kuin yksityishenkilö.

Hallituksen puolesta toivotamme kaikki kyläläiset tervetulleiksi omakotiyhdistyksen jäsenyyteen. Liittymistapoja on monia:

yhdistyksen kotisivun kautta www.kolumbus.fi/vapaalan.oky

ottamalla yhteyttä allekirjoittaneeseen

maksamalla yhdistyksen jäsenmaksu suoraan Suomen Omakotiliiton tilille 101130‑211465. Muista kuitenkin merkitä näkyviin nimesi, osoitteesi ja yhdistyksen nimi.

Liisa Rajamäki

Perjantaikerho Rajatorpan koululla!

Koulumme yhteydessä toimii Perjantaikerho. Kerho on osa Rajatorpan koulun Koko Kylä Kasvattaa ‑hanketta, jota johtokunta on viime vuosina koulullamme toteuttanut yhdessä koulun henkilökunnan kanssa. Kerhoa vetää ryhmä vapaaehtoisia vanhempia ja kerho on tarkoitettu koulumme ja alueemme ala‑asteikäisten kohtaamispaikaksi. Kerhoon voi tulla suuremmallakin porukalla, kaikille on tilaa! Ovet ovat avoinna joka perjantai syksyn pimennettyä kevään valoisiin iltoihin asti klo 18,0020,30. Kokemuksesta tiedämme, että kun päivät ovat pitkät, valoisat ja lämpimät, ei kerholla enää ole mittavaa kysyntää, mutta erityisesti pimeillä talvipakkasilla kerhoon suunnistaa 20‑50 lasta joka perjantai. Iltapalan tarjoamme kaikille klo 19 maissa. Perjantaikerho on turvallinen, aikuisten valvoma illanviettopaikka kylämme nuorille.

Tänä syksynä Perjantaikerhon syyslukukausi on sujunut erityisen hyvin. Aktiivisia vanhempiakin on riittänyt joka perjantaille riittävästi. Pääsääntöisesti kaikki lapsetkin ovat ymmärtäneet pelin hengen ja käyttäytyneet kerhossa hienosti. On askarreltu, pelattu ja nautittu yhdessä olosta tutussa ja turvallisessa ympäristössä.

Toimintamme tukemiseksi on Vapaalan omakotiyhdistys lahjoittanut kerhollemme jo 2.000 mk. Rahalla on saatu paljon tarvikkeita kerhon käyttöön, mm. värikyniä, liituja, tusseja, vesivärejä, papereita, saksia ym. askartelutarvikkeita ja viimeksi tänä syksynä monta uutta lautapeliä kerhon käyttöön. Tarvikkeitamme hyödyntää myös tiloissamme iltapäivisin toimiva seurakunnan ylläpitämä iltapäiväkerho, eli aikamoinen porukka lapsia! Kiitos omakotiyhdistykselle avusta! Iltapalaa varten koulumme tarjoaa mm. mehut ja näkkileivät ja satunnaiset nyyttärimmekin tuottavat herkkuja useamman viikon ajalle. Monet vanhemmistakin tuovat jotakin tullessaan, joten iltapalammekin on varsin runsas.

WSOY teki muutama vuosi sitten kerhostamme jutun opettajille suunnattua lehteä varten. Juttu oli otsikoitu "Vapaalan vanhemmat toimivat pidennetyn lapsuuden puolesta". En ollut osannut ajatella asiaa noin ja otsikko tuli aikamoisena oivalluksena itsellenikin. Niinhän meidän vanhempien tulisi toimia; rohkaista leikkimään ja nauttimaan lapsuudesta, ei tyrkyttää aikuisuutta liian varhain, kuten ajan trendi tekee. Perjantaikerhossa voi leikkiä tai olla leikkimättä, mutta ainakin lelut ja pelit ovat tallella ja kaikkien käytettävissä. Tervetuloa tutustumaan toimintaamme, kahviakin tarjoamme kaikille pistäytyjille!

Christina Ziihlke,

yksi Perjantaikerhon vetäjistä

Silmäilyjä Helsingin pitäjä 2002 vuosikirjaan

Nykyisin vuosikirjana ilmestyvällä Helsingin pitäjä ‑julkaisulla on takanaan lähes neljänkymmenen vuoden taival. Joulun alla ilmestynyt 34. osa on arvatenkin kaupungin 650‑vuotisjuhlien takia tukevaja monipuolinen lukupaketti, joka tarjoaa paljon tietoa sekä vanhemmasta että uudemmasta Helsingin pitäjän historiasta.

Julkaisun aloittaa Jukka Hakon ja Lauri Leppäsen laatima historiallinen katsaus Helsingin pitäjä ‑ Vantaa 1351‑2001. Kirjoituksella on kuvaava alaotsikko Historian pikamatka halki vuosisatojen ja matkaa tehdäänkin niin lujaa vauhtia, että 650 vuotta saadaan mahtumaan viiteentoista sivuun! Kehityksen pääpiirteet käyvät kuitenkin selvästi ilmi, niin että kirjoitus on hyvä paikallishistorian kertauskurssi. Vielä pitempää historiallista aikajännettä kuvaa Ilkka Turkan kirjoitus Socken och församling i Helsinge 751 år, jonka hän aloittaa jo Birger Jarlin 1200luvun puolivälissä tekemästä ristiretkestä. Turkka käsittelee laajasti Helsingin pitäjässä toimineita pappeja, erityisesti viimeistä yhteistä kirkkoherraa Helsingin kanssa, Erik Anders Crohnsia. Crohnsin nimi on tänä vuonna noussut muutenkin esille, sillä hänen aikanaan rakennettiin 150vuotisjuhliaan viettävä Helsingin Nikolainkirkko, nykyinen tuomiokirkko.

Jussi Iltasen laaja kirjoitus Talonpoikaispurjehduksesta digitaaliyhteyksiin. Liikenteen merkkipaaluja Helsingin pitäjässä käsittelee sekä maa‑, vesi‑ ja lentoliikenteen että eri viestintämuotojen kehitystä. Aikojen kuluessa tehdyt alueliitokset ovat katkaisseet Vantaan yhteydet merelle, mutta suuri osa valtakunnallisesti merkittävistä maantie‑ ja rautatieyhteyksistä kulkee kaupungin läpi, lentoyhteyksistä puhumattakaan.

Vuosikirjassa on kaksi laajaa kirjoitusta lähiöiden rakentamisesta, Tero Tuomiston Liitosalueet mahdollistivat Helsingin kasvun ja Risto Koivunoksan Asutushistoriasta asuntopolitiikkaan. Yhteiskunnan tukema asuntotuotanto Vantaalla. Tuomisto käsittelee sodanjälkeisen ns. suuren alueliiitoksen yhteydessä Helsinkiin liitettyjä alueita, mm. Maunulaa ja Pihlajamäkeä, Koivunoksa taas aravarakentamista ja kunnallista asuntotointa Helsingin maalaiskunnassa ja Vantaalla. Kirjoitukseen liitetyt valokuvat kuvaavat mm. Variston asuntomessualueen kehittymistä.

Tänä vuonna muistetaan varmasti moneen otteeseen Helsingin olympialaisia, joista on kulunut 50 vuotta. Vantaalaista näkökulmaa muisteluihin tuo Lauri Leppäsen kirjoitus Vantaakin mukana Helsingin olympialaisissa. Helsingin maalaiskuntaa olympialaiset koskettivat läheisesti ennen kaikkea sen takia, että kisoja varten tarvittiin uusi, suurempi lentokenttä, koska Malmin kenttä oli liian pieni. Paikaksi valittiin Seutula ja kenttä onnistuttiin suurella kiireellä saamaan valmiiksi juuri ennen kisoja. Myös jotkut kisalajit, mm. maraton ja ratsastus ulottuivat Helsingin maalaiskunnan puolelle, ratsastus jopa nykyisen Variston alueelle.

Markku Toivakka on kuvannut tarkkaan Helsingin pitäjän pappilan peruskorjauksen, jonka tuloksia vantaalaiset voivat lähemmin tutkia pappilassa vietettävissä juhlatilaisuuksissa.

Paikallista arkihistoriaa kuvaavat Leila Lehtirannan kirjoitus Kansallispuku herättää tunteita. Helsingin pitäjän puku alkujaan alushame ja Ritva Salmen Vantaan ruokaperinteestä. Jälkimmäisestä tosin käy ilmi lähinnä se, että omaa ruokaperinnettä ei Vantaalla juuri ole, koska eri puolilta Suomea saapuneet muuttajat ovat tuoneet paikalliset perinteensä mukanaan. Perinteiden unohtamista sen sijaan kuvaa Matti Hako kirjoituksessaan Perinne kadoksissa? Kerääjät kulkeneet Vantaan yli ja ohi. Varhaiset kansanperinteen kerääjät suuntasivat kulkunsa Helsingin pitäjää kauemmaksi, niin että sitten, kun myös nämä alueet havaittiin, syntyperäisiä perinteen taitajia ei enää ollut.

Helsingin pitäjä 2002 sisältää paljon muutakin mielenkiintoista; yllä kuvattu on vain poimintoja sen sisällöstä. Mutta sokerina pohjalla: myös vapaalalaiset tai vuosikirjan termein friherrsiläiset ovat päässeet vuosikirjaan. Viimekesäinen retki kirkonkylään osui näet ensimmäisen uudelleen henkiin herätetyn opastuskierroksen aikaan, niin että meistä mainitaan: "Ensimmäinen ilta oli vilkkain, jolloin muun muassa bussilastillinen friherrsiläisiä tutustui Tuuli Sundellin johdolla Kirkonkylään."

Suosittelen omakohtaista tutustumista vuosikirjaan!

Liisa Rajamäki                 

Pellakselaista yhdistystoimintaa

Kalle Rahomäen kertomana

Ystävällinen hymy loistaa Kalle Rahomäen ja hänen Rauha‑vaimonsa kasvoilta heidän toivottaessaan vieraan tervetulleeksi kotiinsa, joka sijaitsee kauniilla rinteellä Pellaksessa. Käyntipäiväksi on sattunut pitkän harmaan jakson jälkeen kirkas, aurinkoinen pakkaspäivä. Sisällä aurinko lämmittää suloisesti, mutta ulkona peltoaukeamalla kyliemme välissä on luihin ja ytimiin tunkeutuva hyytävä viima, jota ei kuitenkaan Kallen pihassa tunnu. Mäki suojelee.

Kalle on syntynyt Hämeessä, Lammilla. Perhe oli suuri, kuten viime vuosisadan alussa oli hyvin tavallista. Perheeseen kuului vanhempien lisäksi kahdeksan veljestä, joista kullakin oli kaksi sisarta. Perhe ei ollut varakas, niinpä lapsetkin joutuivat jo hyvin nuorena mukaan työelämään. Kansakoulunjälkeen Kalle meni jo seitsemäntoista vuotiaana maanviljelyskouluun. Armeijan jälkeen hän toimi Lammilla vuosina 1933 ‑ 1936 tilanhoitajana ja maataloustyönjohtajana ja jatkoi opiskelua Kurkijoen maamies‑opistolla, josta hän valmistui maatalousteknikoksi vuonna 1937.

Sodan jälkeen Rahomäet asettuivat Helsinkiin ja Kalle tuli osakkaaksi ja prokuristiksi maanmittaustoimistoon. Työ toi hänet ensimmäisen kerran Pellakseen vuonna 1947, kun Jönssaksen kartanon omistamasta Variston tilasta lohkaistiin Pellaksen tila. Maanmittausteknikkona Kalle oli mukana tässä toimituksessa. Hän kiintyi paikkaan niin, että osti vuonna 1949 perheelleen tontin Pellaksesta, kun Pellaksen tilaa vuorostaan lohkottiin tonteiksi. Vaimokin myöntyi kauppaan, koska tontilla kasvoi kieloja, joita Kalle vei kimpun kotiin. Jönsaksen kartano sijaitsi hyvin lähellä nykyistä Myyrmäen asemaa.

Vuonna 1953 rakennettiin tontille parissa viikossa mökki, joka seisoo siellä edelleenkin. Nykyinen asuinrakennus valmistui vuonna 1955 ja on hyvin hoidettuna edelleenkin hyväkuntoinen ja kaunis, viihtyisä koti.

Pellaksen oloissa oli tuolloin 1950‑luvulla monia puutteita. Suurin ongelma oli aluksi alueen tiestö. Sinne johti vain hyvin huonokuntoinen kärrytie Hämeenkylän Solbackasta ja toinen vielä huonompi tuli Kaarelan suunnasta Jönsaksen kartanosta. Kelirikkoaikana tiet olivat käytännössä kulku­kelvottomia. Tieyhteyttä Vapaalaan ei myöskään silloin ollut. Niinpä jo 10.5.1953 Rahomäellä perustetulla tiehoitokunnalla oli runsaasti tekemistä.

Ensin korjattiin talkoilla Hämeenkylän suuntaan kulkeneen tien hetteisimmät osuudet ajamalla niihin ensin kuusenhavuja, joiden päälle laitettiin kiviä ja hiekkaa sekä lisää havuja ja päälle hiekkaa. Näin saatiinkin pitävä pohja. Korjattu tienpätkä on edelleenkin käytössä, eikä sitä ole tarvinnut sen jälkeen paljonkaan korjailla. Myöhemmin oli vuorossa tieyhteyden raivaaminen Vapaalaan, jossa se liittyi Pitkätien päähän. Pitkätien tätä osaa kutsutaan nykyään Vuolutieksi. Tiehoitokunnan jäsenten omien ponnistusten lisäksi toimintaa tukivat taloudellisesti sekä kunta että jopa valtiokin.

Suuri urakka oli myös Pellasta kiertävien ojien avaaminen. Vanhalla pellolla alue on kovin tasaista ja niinpä sitä vaivasi kosteus sekä keväällä että syksyllä. Se teki myös teiden pohjat pehmeiksi. Kuivattamalla saatiin tämäkin pulma korjattua. Tievalaistus saatiin Pellakseen vuonna 1967 asukkaiden ja tiehoitokunnan tarmokkaan toiminnan ansiosta. Kunta saatiin ottamaan osaa suorittamalla 50 % valaistuksen rakennuskustannuksista. Lisäksi kunta lupasi hoitaa valaistuksen kunnossapidon.

Tiehoitokunta purettiin 17.6.1998 kaupungin otettua alueen tiet hoitaakseen. Hoitokunnan varat yli 10.000,‑ markkaa annettiin Vapaalan Omakotiyhdistykselle käytettäväksi lähinnä pellakselaisten tarpeisiin. Tämä toive muistetaan edelleenkin ja jotain sellaista on toteutunutkin.

Pellaksen Omakotiyhdistys perustettiin vuonna 1959. Kalle oli sitä perustamassa, koska sille nähtiin olevan tarvetta olemassa, eikä Pellas siihen aikaan vielä kuulunut samalla lailla, kuin nykyisin Vapaalan yhteyteen. Kalle toimi Pellaksen Omakotiyhdistyksen puheenjohtajana koko sen toiminta‑ajan. Yhdistys liitettiin Vapaalan Omakotiyhdistykseen 1970‑luvun puolivälissä. Kalle toimi tämän jälkeen pitkään yhdistyksemme hallituksen jäsenenä.

Omakotiyhdistyksen suuria saavutuksia oli alueen kaavoituksen saaminen asukkaita tyydyttävään tulokseen. Asia oli vireillä kaksi vuosikymmentä. Sen hoitaminen vaati lukemattomia käyntejä viranomaisten luona sekä monia kirjelmiä omakotiyhdistykseltä asiaa hoitaville elimille. Kunnanjohtaja Veikko Suojanen oli henkilö, joka lopuksi sai asian lähtemään liikkeelle asukkaiden haluamaan suuntaan, joka aikanaan johti tyydyttävään tulokseen.

Iso urakka oli myös postinjakelun ulottaminen Pellakseen. Sekin vaati monia kirjelmiä. Postihan jaettiin aikaisemmin pellakselaisille laatikoihin, jotka olivat Pellaksen‑polun varressa Vuolutien risteyksen paikkeilla.

Omakotiyhdistyksenjäsenmäärä ei ollut koskaan kovin suuri, mutta se järjesti myös jäsenilleen vapaa‑ajan toimintaa. Esimerkiksi pidettiin hiihtokilpailuja.

Aktiivisen työssäolonsa aikana Kalle teki paljon matkatöitä. Hän oli töissä ympäri maatamme hoitaen mm. useita kaivospiiritoimituksia. Aina hän ei ehtinyt viikonlopuksikaan kotiin, mutta nyt on enemmän aikaa. Kalle on ollut innolla mukana yhdistystoiminnassa. Oman asuinympäristönsä yhdistysten lisäksi hän on toiminut aktiivisesti reservin aliupseeriyhdistyksessä, josta muistona kirjahyllyä koristavat nyt monet pöytäviirit.

Myös puutarhan hoito on ollut molemmille puolisoille yhteinen harrastus. Omenat ja luumut, joita puut yhä tuottavat hyvinä vuosina todella runsaasti, ovat maukkaita luomuhedelmiä. Puut saavat lannoitteeksi vain kompostimultaa eikä niitä ruiskuteta myrkyillä.

Kiitämme tarinatuokiosta ja toivotamme sekä Kallelle että hänen vaimolleen lämpimästi kaikkea hyvää edelleenkin.

Pertti Louhula